Oi armas neito kulta! Sun silmäs lempeät Mun sydämeeni tulta Nyt virittelevät. Hei rallallaa ja rattattaa, Ja markkaa satatuhatta!
Niin sulot silmäs' loistaa, Kuin isäs' arkussa Hopeiset markat paistaa Ja kultaa joukossa, Hei rallallaa ja rattattaa, Kuin markkaa satatuhatta.
Ja puna-huules' somat Niin sini-keltaiset. Kuin seteleissä ovat Nuo kuvat herttaiset, Hei rallallaa ja rattattaa, Kuin markkaa satatuhatta.
Ja poskes' pulleroiset, Ne totta tosiaan On rahamassin moiset Kun siihen tukitaan — Hei rallallaa ja rattattaa — Noin markkaa satatuhatta.
Ja poves' korkealla On sulo kaaressa, Niinkuin sen armaan alla Jo oisi tallessa, Hei rallallaa ja rattattaa. Ne markkaa satatuhatta.
Sun sormesi niin vienot Kuin veksel-paperin On viivat suorat, hienot, Sun nimes kallihin, Hei rallallaa kun sillä saa Ne markkaa satatuhatta!
Jos omaksen' en saisi Sua kulta ollenkaan, En koskaan toista naisi Jos häll' ei oisi vaan, Hei rallallaa ja rattattaa, Noin' markkaa satatuhatta.
Herra Tuulihatun elämäkerta.
Jo lapsena ma raukka totuin niin, Ett' yhä uutta himosin: Ma leikkikalut nurkkiin heittäelin, Kun päivä paistoi, sitä tavottelin Ja illan tullen kuuta kurkottelin.
Kun nuorukaiseks' sitte kohouin, Niin kaikkihin ma ihastuin: Mun viehätteli narrein kiiltonapit Ja papin livut, halkihäntä-takit Ja sotamiesten somat suippolakit.