Nyt oppinehet oivat väittelee Ja varsin kiivahasti kiistelee: Voik' olla koskaan käymätöntä viini, Jollaista juoda voisi kansa "fiini".
Vaan, kuules kuinka kerran olikaan, Kun Pekka pääsi aittaan kauppiaan, Niin viinitynnyristä ahnehesti, Niin paljo Pekka joi kun nahka kesti.
Ja hetken päästä, totta tosiaan. Ei käynyt viini, eikä Pekkakaan, Vaan liikkumatta makas' kartanolla, Siis: viini käymätöntä voipi olla.
XII.
Pieni pakina Pakkasesta.
(P-puustavin pitämä pilapuhe.)
Pohjan Pakkasen pahimman Puuhkean Puhurin pojan Pisti päähän pälkähytti Palellutella pahasti Peltopaaden pitkän Pentin Pekka pojan pikkaraisen: Pakkas-poika pauhaeli, Puhalteli puuhkeasti, Paksut puuhkat puhkueli Pitkän Pohjolan periltä, Pekan pienen, Pentin pojan Poskipäitä pulleroita Pisti, pinnisti pahasti; Pahoillansa Pekka parka Pivohonsa puhalteli, Pusertavi, painelevi Poskipäitä polttavia; Pakkanenpa pakkausi Pekka paran paitahankin, Puri, pisteli peräti Pekan pintaa pehmeätä, Poika polon polviakin Petomaisesti pureksi: Pekka painuvi pulahan, Perätikin peljästyvi Pauloissa pahan Puhurin, Pälkähti pätevä päätös Päähän Pekka poloiselle: Pekka poika pistäysi Pirtin pankolle pakohon! Pakkanen Puhurin poika Pötki pirttihin perässä, Pistävi pakena päänsä, Partansakin pakkoavi Porstuasta pirttisehen; Pekka puita paiskoavi Pesään paksusti panevi, Puhaltipa palamahan Pölkyt paukkuvat pesässä; Pakkasen pahalla päällä Pian pirtistä pihalle Piti painua pakohon, Potkaistuna polttavilta Puilta, pölkyiltä pesässä; Pilkahtipa päivänenkin Pilven päältä paistamahan: Pakkaselle paha pulma, Päivää pelkäsi peräti, Piti paha parhaimpana Pian pötkiä pakohon Pimeähän Pohjolahan. — Pikku Pekka piehtaroivi, palavissaan paisteleihe Pesän pielessä palavan, Piittaamatta pientäkänä Puuhista Puhurin pojan Pakkas-paran päätöksistä.