Oh ho! mamma kulta Mitä kuulen sulta! Eihän lemmen tulta Veet saa sammumaan! Nähtyäni Pietin Rintani sai liekin, Sydämeni vietin Häneen ainoaan; Hänen silmäins' sini Paras lääkärini, Uima lampyeni Pietin helma vaan.
VII. Neuvo.
Kun veikko sa vieraaksi joudut Ja tarjon' on juomiset maukkaat, Niin sillä sä täytehen saadut Jos maljasi pohjahan naukkaat Jo kohta kun muut vaan maistaa. Taas toiset kun maljahan tarttuu, Isännälle nyt onnea juovat, Sun maljasi pohja jo paistaa: Taas sullekin nestettä tuovat, Ett' onnea viljemmin karttuu; Muut maistavat niukemmasti, Juo taas sinä pohjahan asti! Näin mie olen ainakin tehnyt Ja vaillen ma en ole jäänyt. Kuu vieraisill' olen käynyt.
VIII. Sähkön aikakaudella.
Äsken rakastuin ma Saarallani Ja hän samoin myöskin minuhun; Hän oli aatteheni, unelmani, Oi, min sulon loi hän sieluhun! Eilein vielä istui sylissäni, Kutrillani armas leikiten, Painoin häntä vasten sydäntäni Lemmen kulta kieltä kuiskaten; Aamulla hän vielä suudelmansa Suihkas polttavilla huulillansa, Waan jo iltasella toisen kanssa Kihlattuna keikkui iloissansa.
IX.
Liekö lemmen käsihin Täällä monikaan Henkeänsä heittänyt? Waan kyll' ompi ainakin Lempi monen kynsihin, Totta tosiaan, Päivänsä jo päättänyt.
X. Varovaisuutta.
Risto raukka rakastuu, Innokkaasti ihastuu, Kuu hän näkee neitosen. Sievän punaposkisen, Sekä kulta-kutrisen: Neidon kuvaa kymmenkunta Häiritsee jo Riston unta; Mutt' ei mustakulmaisista Eikä tummatukkaisista Risto huoli ensinkään; Suojellakseen sydäntään Risto keinon huomajaa: Rillit mustansiniset Nenällensä asettaa, Nytpä kaikki neitoset Riston silmiss' mustat ovat, Siniset ja muodottomat; Näinpä säilyy vaarasta, Raskahasta taakasta Riston arka sydän parka.
XI. Käymätöntä viiniä.