Se on Suomeksi sanottu Suomalaisten suosioksi.
TALONPOJILLE.
Ei oppi ojahan kaa'a, Ei taito takaisin työnnä, Neuvo syrjähän syseä. Ensin mies opetetahan, Sitte hattu hankitahan.
Joll' on oppia otsassa, Sill' on nappia nutussa, Housuissa hopiakello. Kuninkaall' on kultaruunu, Herrat hattua pitävät, Kyntömiehell' on kypärä. Herrat käyvät saappahissa, Toisen vuoron tohvelissa, Viertomies on virsuillansa; Herran on käessä keppi, Puhe pulska mestarilla, Peltomies on pelvon alla; Herroilla kupera kappa, Syvä säkki mestarilla, Talonmies, takana silmin, Astuupi aitan ovelle. Joll' on virka pienempikin, Sill' on paita palttinasta, Palomies on paikkasissa, Riihenpuija rikkuneella.
Kuules kuitenkin minua, Taitava talonisäntä: Elä suutu säätyhysi, Elä virkahas vihastu; Vaikka vaivalla kovalla Maasi mahtihin rakennat, Piät pellon pehmeänä, Hankit halmetta lisäksi, Ojit korpia kovia, Väännät leivän lapsillesi, Kannat kontissa evästä, Viikon muonan mennessäsi; Vaikkas vanhana valitat Jäykäksi jäseniäsi, Ruumistasi raukeaksi, Kun ompi kipiä selkä, Kaikki hartiat hajalla.
Ei elätä pännä meitä, Jos ei atrasta apua; Kun et kyntöhön kykene, Etkä kestä korpitöissä, Piä pojille porua, Opeta työtä tyttärille, Aja pellolle perettä, Palolle väkeä paljon, Kaskimaille kaikki joukko, Niinkuin niitylle ikähän. Sitte siunoaa Jumala, Tuopi aittahan eloa, Rahakassan kammarihin, Ett'ei jää verot vajaalle, Maksot puutu puolitiehen. Papit saavat saatavansa, Lukkari oman osansa; Kaikki muutkin kappamiehet Suorittelet suosiolla.
Sitä miestä mielellänsä Herratkin hyvin pitävät, Jolta saavat saatavansa, Vähät viemiset välistä. Sille vielä viipymättä Kirkkoherrankin kotona Kahvikuppi kannetahan, Luona lukkarin samate Aamuryyppy annetahan. Nimismiehet mielellähän Kelpo mieheksi kehuvat, Sanomat salituvissa: "Istu nyt, hyvä isäntä, Ota ryyppy oivallinen, Paneppa paritsat päälle." Sille mestarit menevät Työhön ilman tinkimättä; Sille rengitkin rupeevat Ilman paljon pyytämättä; Piiat vielä pyrkimällä Laurinpäivänä paneivat; Kasakoita kaikin aioin Hänen työhönsä tuleepi.
Tämmöinen talonisäntä Saapi hankkia hatunkin, Paian puhtahan piteä, Ja siihen siniset housut, Vielä västin oivallisen.
Saankohan vielä sanoa, Eli pikkuisen puhua Oman sääyn suosioksi, Muihen mieliksi samassa? Eihän maailma mahissa Paitsi herroja pysyisi; Herrat ei herrana kävisi, Eikä mestarit eläisi, Kun ei maata kynnettäisi. Maasta maailma elääpi, Sekä suuret, että pienet: Maastapa makeat saapi, Maasta vääntyypi väkevät, Hapan kaikki hankitahan Kaiken kansan tarpeheksi.
Siis sinä siveä vaari, Taitava talonisäntä, Jolla on omasta työstä Tavaroita tarpeheksi! Et huoli hätäillä siitä, Jos herra hevosen kanssa Tuleepi tuvan etehen. Käske kohta kiirehesti Rengin riisua hevonen, Kanna kauroja etehen; Käytä herra kammarihin, Pane pöyälle pötyä, Laita lapsi naapurihin, Rannin vaarille varoitus, Kutsu kanssanne ruualle. Itse istu pöyän päähän, Ota pottu polvillesi, Piä käessäsi pikari. Siitä haastele hyvästi, Herran kanssa kaunihisti, Tieustele taitavasti Kaikki yhteiset asiat, Kanssa kaukaiset sanomat. Kun on siitä sitte päästy, Laita saatavat samalla, Paneppa paras hevonen Kyytihin kylänväliksi.