Annas aika aamun tulla, Miehellä on toinen mieli, Kuitenkin kulungin tähen Vesi päältänsä puhuupi, Haikeasti haasteleepi: "Vaikkas jo, kipeä kallo, Tahot harmista haleta; Empä säästä sittenkänä, Totta maksan minkä jaksan. Tuolle taaleri tuleepi, Tolppa toiselle kohalle, Koko loutu kolmannelle; Vaan ei varsin nyt ruveta Kuitenkana kuolemahan, Vielä on viinaa kylässä, Vielä sittenkin sivallan Koko korttelin velaksi: Autas, veikkonen, vähäisen! Toiste maksan, jos ma jaksan."
Aivan on asian kanta Tällä lailla, lapsukaiset! Minä sen toeksi tieän, Ett' olen itse'kin ollut Taipuva tähän tapahan, Saanut semmoiset vahingot: Terveys on turmeltuna, Kaikki rikkaus kaonnut, Kaikki taskussa makaapi. Tällä suututin sukuni, Esivaltani vihoitin, Näytin itseni olevan Hyvänsuoville suruksi, Irvihampaillen iloksi.
Olkohon opiksi muille Jotka saanevat sanoa: "Muita on mies opettanunna, Itse oli oppimaton!"
VIIME SODASTA.
Rakastettu Rautalampi! Siitä mä sinua kiitän, Että tässä täyellisen, Opin oikian tapaapi, Yhyttääpi ymmärryksen; Tässä löytääpi läheltä Sekä herkut hengelliset, Että maalliset makeuet, Mitä mielesi tekeepi.
En ole etäällä käynyt Hakemassa harjoitusta, Piisaapi kotoinen koulu Talonpojan tarpeheksi Isä ennen sitä neuvoi, Tätä äitini opetti, Siihen sain enemmin sitte Opetella itse vielä, Jotta jo kykenen kyllä, Ja panen paperin päälle Kansan kasvavan etehen, Tulevaisten tunnustella, Tämänaikaiset asiat, Kuinka oli kumma aika, Suomen kansalle kamala, Vallan vaihtuissa Venääksi.
Talon vaarit ne vapisi, Talon muoriset murehti, Kavahteli nuori kansa, Kun ne kuulivat sanomat Maaliskuussa mainittavat, Sitte silmällä näkivät Pitkin Suomea sujuvan, Pitkin maanteitä matavan Tutkimattomat tuhannet Vierasta sotaväkeä, Kauheilla sotakaluilla. Saivat sitte huhtikuulla Olla seurassa samassa, Vetämässä vaikiasti Ransporttia perässä, Eikä miehillä evästä, Eikä heiniä hevoilla; Sapelia miehet saivat, Hevosilla hengen vaara.
Sitte lankesi sisälle Toukokuu se toivottava, Pahemmin pelotteleva, Kun sai kuunnella kotona Ampumista ankarata, Piettävän Pieksämällä. Sotaväki suuri kanssa Otti oikian asunnon, Esipää Istunmäellä, Toinen pää Toholahessa.
Siit'ei käyty kirkon luona Kahen kuukauen sisällä, Eikä pappia pahaana — Venäläiset veivät toisen, Toisen pelko vei pakohon. Silloin kuollehet kotona Selän saarissa mätäni, Ett'ei voinut vieä niitä Kirkkomäelle kaukaiselle, Eikä myöskään ennättänyt, Kun oli kuolo kummallinen, Asui tauti ankarampi.
Se oli työnä tervehillä Että korjata kalua, Toiset ne toen perästä, Toiset tyhjästä pelosta, Vaikka surkia vahinko Korjatullenkin kalulle Tuli maantiellä mahotoin, Paikoitellen poskissakin.