Saipahan nähä sitäkin Sunnuntaina surkiata Aivan aamulla varahin, Ilmi tulta Istunmäeltä, Savua sakeavaista, Joka kuohui kartanoista, Ala taivahan tasauntui. Silloin siell' on paljon nähty Kekäleitä kelpo lailla, Kivisalmen kartonoista Aino asti Hintikkahan, Kestikievarin talohon.
Katso nyt, tuleva kansa, Koskas lähet kirkon luota, Lasket Loukahan rajahan, Etkö kylmiä kyliä, Koske kuolleita metsissä, Näe korkeita kojuja Tällä matkalla makaavan. Istu ja itke vähäisen, Tätä muutosta murehi, Anna alainen rukous Jumalalle julkisesti, Että rauhassa eläisit, Kunnialla kuolla saisit.
Teille on tuleva kansa, Tämä kirja kirjoitettu, Tämä muisto mainittuna. Tämä ei kauvaksi käyne Paitsi pitäjän sisälle.
MUISTOJUHLASTA.
Tuli taas kynälle kyyti, Vuoro vuoltulle sulalle, Halaistulle höyhenelle! Pännä pistetty läkissä Muistomerkkiä tekeepi. Kansan kasvavan etehen, Tulevaisten tunnustella, Juhlan julkisen piosta, Johon Keisari kehoitti, Suurivoipa, voimallinen, Valtias Venäjän maalla.
Kun oli kulunut kaikki, Lokakuu lopulle käynyt, Vuonna kun on kirjoitettu, Tullunna tuhannen päälle, Saatuna sataa kaheksan, Siihen seitsemän lisäksi Toisen kymmenen kulua: Silloin siunattu solenni, Juupeljuhla julkisesti Vietettihin vielä kerran.
Esivalta ensin kaikki, Herrat oikeuen omaiset Sitä suurella ilolla, Kuuluttivat kunnialla. Sitä pispatkin pitivät, Prohvessorit ja rovastit, Kaikki myöskin kappalaiset, Apulaiset aivan kaikki Hengellisellä halulla.
Kutsuivat kokohon ensin Seurakunnat selkiästi, Aivan aamusta varahin. Kaunistivat kirkot vielä Varsin kynttilän valolla. Itse päällensä pukivat Juhlavaattehet valitut; Sitten astuivat sisälle Heti Herran huonehesen, Voimalla varustetulla Seurakunnalle selitit, Ilmoittivat ihmisille Opin oikian menoista, Jonka tohtori totinen, Julkinen Jumalan pappi, Lutherus lujaksi laitti Kaupungissa kaukaisessa, Wittenbergissä perusti.
Paljon siitäkin puhuivat, Kuinka kunnian Jumala Hänen voimalla varusti, Lahjoitti lavean tieon Hengellisissä hänelle, Pani paljon uskallusta, Rohkeutta runsahasti Yli paavin ylpey'en; Apulaisen antoi vielä Melanktonin mainittavan. Nämät tohti toimellansa Vastoin paavia puhua, Sekä Tetselin tekoja, Niin myös Samsonin samalla, Jotka oli paavi pannut, Synnin kaupalle sysännyt; Rikoksistapa rahoja Piti paaville tuleman, Kirja sitte synnin päälle Piti Tetselin tekemän, Että vielä eeskinpäini Saapi synnissä eleä.
Monta muuta kauhistusta, Takaisiakin tapoja, Muita munkkien menoja, Joita ei kynällä joua Panemaan paperin päälle Oppimaton ollenkana, Kun ei oppinut osanne Paavin juonia jutella. Katosi kylistä kirjat, Katosivat kaupungeista, Ei saatu sitä lukea, Vähän kuulla kirkossakin, Sit' ajalla muutamalla Saanut saarnata kukana Siinä selvässä valossa, Jonka Jesus jätti meille.