Ukko uunilta puhuupi, Partavaari paukuttaapi: "Kylläpä sinä, siivo muori, Oike'in hyvä olisit Syökäreille syölähille; Kun nyt siitä kuoren poijes, Veisitkin nahan väkisin, Ke'en kesken paistumisen, Siitäpä syökärit rupeais Arvelehen aivoissansa, Että on tähän sisähän Jänes pantu Paltamossa; Siitä mielehen menisi Talonpoikien tavarat; Vastakin repis rekiä, Evähiä etsiskelis. Ann' olla katti karvoinensa, Että tulee tuntemahan, Mit' on pantu Paltamossa, Koottu kuorien sisähän, Taherrettu taikinahan".
Isäntä ihasteleepi, Lie'en vierehen lipuupi, Pani kissan paistumahan, Katin karvat kärtymähän. Sitte kuin kuori päälle kuivi, Taikina tuli somaksi, Katin päälle kankiaksi, Ulos uunista nykäisi, Paneepi säkin sisähän. Sitte lähteepi kotoa Maanantaina marssimahan, Astuhun alusta viikon, Kohen Oulua kokehen.
Kun tuli tykö Muhoksen, Löysi kohta kumppaninsa; Kumppanit heti kysyvät: Joko nyt jokea meemme, Linnan tullista livumme, Käymme kautta köyhän miehen? Juuruksen tykö tulivat, Kestikievarin keolle.
Siltavouti Simpermanni Oli juossut Juuruksehen Tukkihin haoilla siinä Tietä kiinni kiiruhusti, Ett'ei joutuisi joelle, Sieltä kulkisi kukana. Ne, jotka jokea aivoit Myllytullista tulehen, Simpermannin käskyn kautta Kangastullihin kävivät, Pistit ensin pienen leivän Tulliherralle kätehen; Tästäpä herra herjemmäksi, Kovin koiraksi rupesi, Sanoi herra hilpeästi: "Ketä sinä tällä kerjulaista Pilkkoat pila-isäntä, Ompa sulla suurempia, Kalakukkoja komeita? Anna mulle muutamainen Teiän maanne maistiksista."
Mies se mielellä hyvällä Sysäsi kukon kätehen, Jonk' oli sisähän kissa, Pantu katti karvoinensa. Hetipä läksi tulliherra, Tämän miehenpä tupahan Kutsui Rytsi ruukostille, Antoi kahvit, antoi punssit, Vielä viinatkin lisäksi. Kun oli sarikat saanut, Ryypyt suuhunsa suloiset, Mies heti meni ka'ulle, Sieltä poikkes porvariinsa.
Tämä on laulu laitettuna, Sanat väätty Väänäseltä; Sille palkasta tulisi, Tahtoisi jalan takaisen, Kun olis ollut saatavilla Silloin tullissa tykönä, Kun Rytsi ruualle rupesi, Iltaiselle ilkeälle. Haukkasi palasen päästä, Toukaiseepi toisen kerran, Jo sattui käpälä suuhun, Kynnet kielehen rupesit; Luuli hauin hampahiksi, Eli lahnan leukaluuksi, — Eipä usko ensinkänä. Kunpa viiltää veitsellähän, Näkeepi olevan siellä Karvaisen katin sisällä. Hetipä kirosi herra, Kesken syönnin synkeästi, Sanovi sanalla tällä: "Enpä tuota turkastakaan Luullut nyt minä poloinen Perkelettä petturiksi; Kun on ilkeä isäntä Pilannut parahan viljan, Tuolla lailla tuhrannunna. Ei sitä tieä ihmisrukka, Mitä syöä syntisparan Vasta vanhana pitääpi, Kun ei nuorra näitä nähty, Noita ruokia rumia."
KELLON KYLÄN MARIASTA.
Yksi on Maria mainittava Kellon kempissä kylässä, Joka on piikana pi'etty, Mokompana morsianna.
Olin kaunis kasvoiltani, Varsin sievä varreltani, Vaan en kammonut katala Ilkiöitten ilvehiä. Minä mieletöin olinkin, Minä huono huikentelin, Koska tansseihin travasin, Juhlayönä juoksentelin; Hyppäsin hyvällä mielin Joka kampin kantapäillä, Tahoin pystynä pysyä, Kukon lailla kurkistella, Kanan kaunihin tavalla! Kirkkotiellä kinkuttelin, Kirkon penkissä peräti Istuin huono huoletoinna, Istuimen itse rakensin, Kovin laitoin korkialle, Että poikaset poloiset, Nuoret miehet mieluhiset Siellä silmäisit minua, Ajan kaiken katselisit. Vaikka pappi paljon kielti, Kovin haasti hartahasti, Vaan ei malttanut Maria, H——parka huoletoinna Luopua luvattomista, Lihan töistä törkiöistä.
Mulla on kiiltävät kituset, Hopiasta hohtavaiset, Silkkitröijyt siivolliset, Isohalkoiset hamehet, Tykit tyyrihit peräti, Lakit, huivit laaulliset, Paljo muitakin paremmat. Mahan olla onnellinen: Muilla on halvemmat hamehet, Lakit huivit huonommaiset. Nyt on pettänyt peteli, Kultalakki langettanut. Joko polttanen poroksi, Kiukahalle kiiättänen?