Puhakan runoja löytyy useita painettuina eri vuosikerroissa Maamiehen Ystävää, Suometarta, Tapiota y.m.; Suom. Kirj. Seuralla löytyy käsikirjoituksena pari kymmenkuntaa. Varsinkin pilkkarunoistaan on Puhakka kotiseutuvillaan kuuluisaksi ja peljätyksi tullut, mutta ne ovat usein sitä laatua, ett'eivät painettaviksi sovi. Puhakan runoista ovat, paitsi "Tuhman Jussin juttureissu", parhaimpia runo "Ulkokansan kapinasta" (vallankumousvuodelta 1848) ja "Surulaulu 1850 vuoden kiellosta".
TUHMAN JUSSIN JUTTUREISSU.
Tämä laulu on laitettuna Tuhman Jussin juttuteistä, Kuin on Suomi sotkettuna, Kovin peitossa pi'etty Vanhan kielen vallan alla, Ruotsin kielen kahlehissa. Kun me kirjan kirjoitamme Savon selvillä sanoilla, Kohta kirja kiskaistahan, Siihen venska viskatahan, Äkäisesti ärjytähän, Vihapäässä kiskotahan: "Mistäs tullut tuhma Jussi, Kuka konna kirjan tehnyt, Kun on suomeksi soaissut, Savon kieliä kirjoittanna?" Jussi huono huokaiseksen, Painuvi pahoille mielin, Tuohon verkaksi vetävi Äänen kainun kansselissa: "Tuolta tullut Karjalasta, Samonnut Savon rajoilta; Luulin suomeni sopivan, Kartan kanssa kelpoavan!" Sitten pannahan paperit, Ulos vieähän ovesta, Pois pihallen potkitahan, La'aistaan alas rapuista, Sylki päälle sytkätähän, Jussille julistetahan: "Käy nyt karttakammarihin, Ota sieltä uusi kartta, Elä suomeksi sokaise. Hae ruotsiksi lukia, Venskan kielen kirjoittaja!"
Jussi juoksi joutuisasti, Haihatti hajalla hapsin Kaupungin katua myöten Kartanmyöjän kammarihin; Lantit taskussa lapatti, Vaskikullat kukkarossa. Tuli kauppa kartan kanssa, Rahan maksu ränttärissä; Rahat loppui lakkarista, Vaskikullat kukkarosta, Uupui kartan kauppiaalle, Tengan verta jäi velaksi. Jussi puittavi pihalle, Pani kartan kainaloonsa, Alkoi astua katua, Painuipa pahoille mielin, Katseli kivikatua, Kun rahat rakosta loppui, Vaskikullat kukkarosta. Tuli vanha virkaheitto, Kelmi kapsutti katua, Harjustakki hartioilla, Suolilla on vyö sorea, Napit vaskesta valettu, Hopealta holvattuna, Saappahat somannäköiset, Kuultokengät kelvolliset; Alkoi Jussille jutella, Suomen miestä surkutella: "Mitä oot pahoilta mielin, Katselet katua pitkin?" Jussi huono huokaiseksen, Murehella muistelevi; "Sitä oon pahoilla mielin, Katselen katua pitkin, Kun ei kirja kelvannunna, Vaikk' ol' suomi suorin pantu, Savon selvillä sanoilla; Pois pihalle potkittihin, Sylki päälle sytkättihin." Tuohon virkki virkaheitto, Venskan veijari vetäisi: "Kuules ukko, kun sanelen Jutustasi Suomen Jussi! Käyppäs karttakammarihin, Osta sieltä uusi kartta, Minä venskaksi vetäisen, Ruotsin kieltä kirjoittelen". Jussi päästävi paperit, Kaivoi kartan kainalosta. Heitto karttaa katselevi, Kohta Jussille julisti: "Käy nyt tänne kammarihin, Kohta venska viskatahan, Pannahan paperin päälle, Saapi ruotsiksi lukea Kaikki herrat kansselissa, Kohta kirjat korjatahan, Juttusi julistetahan". Jussi ei juljennut sanoa Kartan kaupasta mitänä: Jo rahat rakosta loppui, Vaskikullat kukkarosta; Luuli Luojan laittanehen Etehensä enkelinsä Köyhille varaksi varsin, Huonon kansan hoitajaksi, Jok' ei kultia kysele, Hopeasta huolta kanna. Kunpa oli kirjoittanut Virkaheitto valmihiksi, Sitten Jussille julisti: "Nyt on kirja kirjoitettu, Saapi ruotsiksi lukea Kuvernyöri kansselissa, Eikä potkita pihalle; Kuvernyöri kuulu herra Lyöpi riitasi lopulle". Jussi heikko henkäiseksen, Murehella muistutteli, Alas laski lattialle Poloisille polvillehen, Käet väänti vastatusten, Koprat yhtehen kokosi, Sitten silmänsä ylenti, Kohti taivasta kohotti, Lausui aivan rakkahasti, Sanoi hellillä sanoilla: "Nyt on julkinen Jumala E'es tuonut enkelinsä, Köyhille varaksi varsin, Huonon kansan hoitajaksi; Antavi asiat juosta, Jutut kaikki kansselissa, Vaikk' on kullatkin kulunna, Hopeatkin huvennunna."
Sitten nousi notkaltahan, Pois kohosi polviltahan, Vielä virkaheittiöä, Nälkäkurkea kumarti: "Milläpä minä poloinen Teillen atrian asetan, Kun on kultani kulunna, Rahat loppunna rakosta?" Tähän vielä virkaheitto Mutkan muisti, keinon keksi, Palkkansa paraiten otti, Keinon Jussille julisti: "Muuta laukkusi rahaksi, Rupiloiksi rukkasesi; Sitten alttarin asetan, Vikauhrin alttarille Suurten syntien e'estä, Anon armoa Isältä Suomen kansan suosioksi!" Jussi juoksi laukun kanssa, Puitti pussinsa keralla Kaupungin katuja myöten, Huusi hullu juostessansa: "Onko laukusta rahoa, Rupiloita rukkasista?" Jopa sattui laukun saksa, Pussin kauppias ka'ulla, Joka ostoa osasi, Tehä kaupan laukun kanssa; Sai rupilan rukkasista, Kaksi leipälaukustansa. Kun sai laukkunsa rahaksi, Rupiloiksi rukkasensa, Pian juoksi, jotta joutui, Luokse enkelin ehätti, Sitten runttasi rupilat, Heitti Herran enkelille. Kuin tuo kelmi ketrotteli, Pani Jussin paljahaksi, Antoi kirjan avustansa, Käski käyä kansselihin!
Jussi juoksi joutuisasti, Jätti karttansa katsella, Heitti herroille etehen. Kuvernyöri kuulu herra Katsoi kirjan kansselissa, Kohta Jussille julisti: "Tämä on kelmin kirjoittama! Oisit saatava sakolle, Veettävä rahaverolle!" Sitten viskasi vihassa, Laittoi kirjan kansselista, Sanoi selvillä sanoilla: "Ulos astu kansselista, Käy kotihin kiirehesti, Eläkä eneä etsi Kelmilöitä kaupungista." Jussi huono huokaiseksen, Mies parka pahoilla mielin Alkoi astua kotihin. Nälkä sylkytti syäntä, Saattoi vahvan vatsan tuskan — Eväslaukku enkelillä, Rahat kartankauppiaalla: Vielä auki kartan kauppa, Tengan verta jäi velaksi. Täytyi Jussin tallustella, Kulkea talo talolta, Atriaksensa anoa, Palasia pakkoella, Tuli kerjäten kotihin: "Varjele vakainen Luoja, Estä niistä enkelistä, Niistä seikoista selitä, Kelmiherroista keritä!"
Varjele vakainen Luoja Suomen suuren ruhtinaita, Kaiken kansan haltioita, Että voisit voimallansa Nämät seikat selvitellä, Päästeä Savon sanoille, Sitehistä Suomen kielen, Että soisi Suomen kieli Kaupungissa kulkiessa; Että me poloiset poiat, Kurjat raukat Karjalaiset Suomen saisimme sanoa, Suomen kirjat kirjoitella, Suomen oikeustuvissa, Kansselissa kaunihissa!
ULKOKANSAN KAPINASTA (1848).
Vielä laulaisin runoja, Kalkellaisin Karjalassa: Vaan en tieä tismallehen, Taia aivan tarkallehen, Suvaitseeko Suomen kansa Poloisilla Pohjan mailla Minun lapsen laulavaksi, Kurjan raukan kukkuvaksi: Mikä mielet miettinevi, Ajatukset arvannevi, Luoja yksin ymmärtävi, Ajatukset arvoavi.
Kuuleppas suloinen Suomi, Kansa nuori, kasvavainen, Savon ystävä sanovi, Haastatti paperipaita: Ulkomaat on mullin mallin, Euroopa e'estakaisin, Siell' on kansat kauhiasti Hajoittanna hallitukset.