"Meidän täytyy saada heidät ruispellosta millä hinnalla hyvänsä!" virkkoi hän vieressään ratsastavalle Ivanoffille.
Tämä mietti hetkisen.
"Se maksaa meille monen miehen veret — hm! — ahah, nytpä tiedän sopivan keinon. Antakaa minun 40 miehellä kiertää metsän kautta tuon talon luo, joka näkyy vaaralta. Minä sytytän sen tuleen — suomalaiset peräytyvät sammuttamaan — hyökkäämme heidän kimppuunsa kahdelta puolen, ja voitto on meidän!"
Kaiketi saattoi Elsan muisto hänet valitsemaan tämän keinon.
Scheene hieroi käsiään.
"Kiitän teitä!" virkkoi hän luutnantilleen, "tepä tiesittekin, mitä tehdä! Pankaa oitis tuumanne toimeen; minä peräydyn hiukan miehineni, sillä talonpoikain pyssyn tuli on sangen tuhoova!"
Tultuaan metsän reunaan talon luo käski Ivanoff miestensä koota risuja. Päästyään pihaan tekivät venäläiset neljä suurta risukimppua, jotka he panivat talon kulmiin.
Ivanoff meni sisään Feodor mukanaan.
Naiset katselivat ikkunasta taistelua, tietämättä mitään uhkaavasta vaarasta.
Kumpikin huudahti kauhistuksesta, huomattuaan luutnantin. Elsa säikähti niin, että hän särki ruudun kyynärpäällään. Anna tahtoi viskautua Ivanoffin eteen, suojellakseen tytärtänsä, mutt'ei ennättänytkään, sillä upseeri otti tämän vyötäisistä kiini.