Rakuunain juodessa, tanssiessa ja laulaessa pistäysi Ivanoff katsomaan kaunista vankiaan, joka istui lavitsalla itkusta punaisin silmin ja näytti kärsineen kovaa sisällistä taistelua.
"No, neitoseni, miltä tuntuu olla täällä? Oletteko jo miettineet kyllin, mitä vastata?"
Ivanoff, joka oli luullut voivansa musertaa Elsan itsekkään luonteen, hämmästyi suuresti, kun tyttö vastasi:
"Pois, konna! En koskaan voi rakastaa sinua!"
"Mutta — —"
Luutnantti ei ehtinytkään lopettaa lausettaan, sillä samalla kuului pihalta pistoolin laukaus, joka sai hänet syöksemään ulos.
"Suomalaiset ovat täällä!" kajahti venäläisten kesken. He tointuivat pian juomingistaan, mutta pakenivat talosta suoraa päätä. Talonpojat ampuivat heidän jälkeensä, mutt'ei yksikään luoti kantanut enää heihin.
Vangit tulivat itse esiin ja kohtasivat toisensa pihalla. Elsa syöksi vanhempainsa syliin. Ilo oli sanomaton.
V.
Seuraavana aamuna päivän koittaessa lähestyi Scheenen joukko Mönninvaaraa. Tiainen miehineen odotti häntä ruispellossa kahden puolen tietä. Näkymättömät vastustajat kaatoivat tarkoilla laukauksillaan joukon rakuunoita. Scheene aikoi jo peräytyä.