Tiainen kääntyi äkkiä ja huudahti huomattuaan tulokkaat, joiden käsiä hän hellästi pudisteli:
"Tervetultuanne joukkoomme! Tunsin sinut, Juhana, äänestäsi. Mutta kuinka tiesit meidän olevan täällä?"
"Huhu kiertää ympäri maata linnun siivillä. Olemme kulkeneet yhtä mittaa Jakokoskelta ja päälle päätteeksi näin kovassa helteessä. Venäläiset ovat tulleet Niinivaaralle ja hankitsevat ylimenoa, kuljettaen jokeen hirsiä, joista he kaiketi tekevät puomi-sillan. Arvaathan, mitä seuraa, jos ne hirtehiset pääsevät yli. Brandenburg ja Brunow läksivät sieltä jo viime pyhänä Liperiin, kehoittamaan senkin pitäjään asukkaita ryhtymään aseihin. Lähtekää Joensuuhun niin pian kuin mahdollista."
Tiainen mietti hetkisen.
"Ei, ystäväni, se ei käy laatuun paikalla, kun äsken saimme tietää venäläisten jo tulleen Mönninvaaralle."
"Mönninvaaralle! No, — sitten seuraan minä ja Pekka teitä. Minua haluttaa vielä vanhoillanikin taistella samaa vihollista vastaan, kuin ennen muinoin Savon jääkärinä ollessani? Tämän pyssyn sain itse Stedingk'iltä, sillä minähän haavoitin Porrassalmella entisen päällikkömme Sprengtportenin, joka on myynyt itsensä venäläisille. Sitä kyllä oma koira puri!"
"Kuka on tuo mies?" kysyi Stenius syrjässä Tiaiselta.
"Entinen sotilas Juhana Sallinen Joensuusta poikineen", vastasi tämä. "Hän asuu siellä kosken saarella, jossa hänellä, on mökki, minkä hän eukkovainajansa perintöä sai apeltaan."
Miesten järjestyttyä läksi joukko matkaan. Etupäässä kulki Tiainen,
Stenius ja Salliset puhellen vilkkaasti keskenänsä.
* * * * *