"Kyllä, herra majuri. Ehk'en voi kilpailla kasakan kanssa, en kuitenkaan vähällä tantereesen lennä."
"Se on oikeen, kelpo poika! Sitäpä juuri tarvitsenkin. Sinun tulee viedä tämä kirje Tiaiselle. Tunnetko tarkkaan Kaltimonniskan seudut?"
"Tarkkaan, herra majuri!"
"Oletko kotoisin sieltä?"
"En; täältä!"
Malm kääri kirjeen paperiin, lukittuaan sen sinetillään, ja jatkoi:
"Tätä et saa jättää kellekään muulle kuin Tiaiselle itselleen. Sinun tulee tavata häntä, vaikkapa hän olisi Nurmeksessa. Mutta muista, että sinun täytyy vartoa vihollisia millä hetkellä hyvänsä!"
"Kyllä, herra majuri! Taistelen viimeiseen veripisaraan saakka."
Pekan vastaukset miellyttivät Malmia.
"Pekka Sallinen, ota siis tämä kirje, josta riippuu koko Karjalan pelastus. Jos sinulle kävisi niin, että joutuisit vihollisten käsiin", pitkitti Malm; "elä kuolemaksesikaan anna heille kirjettä, ennen vaikka hävitä se. Ota nyt mitä tärkeimmin matkalla tarvitset: evästä ja ampumavaroja. Sillaikaa satuloidaan sinua varten paras hevosemme. Satulan kopista löydät pistooli-parin. Hyvästi nyt, Jumala olkoon kanssasi!"