"Jumala varjelkoon herra majuria!" lausui Pekka tehden kunniaa; "minä puolestani koetan toimittaa tehtäväni parhaani mukaan."
"Luulenpa teidän todellakin valinneen sopivan miehen!" sanoi Malm Pekan mentyä Vallgrenille.
"Hän vie kyllä kirjeen määräpaikkaansa, sen takaan", vastasi tämä mennen ikkunaan; "mutta minusta pitäisi olla hiukan parempi matkasää!"
IX.
Saatuaan kuulla Malmin peräytyneen Joensuuhun ja entistä suuremman venäläisjoukon tulevan Enoon Tiaista vastaan, läksi Mikko Eronen, kuten useimmat muutkin hänen kyläläisensä, perheineen Kaltimoon, johon osa talonpoikia oli sijoittunut varustettuun asemaan.
Elsa oli sangen levoton. Kuten nainen ylimalkaan on hellä ja tunteikas, niin oli Elsa, voimatta salata liikutuksiaan. Hän muisteli Pekkaa ja hänen rakkaita jäähyväisiään. Pelastaja ja hoidettava oli juurtunut hänen sydämmeensä.
Kaukaa oli näkynyt heille pieni, lautturin mökin luona sijaitseva linnoitus monine tykkineen; valleilla seisoi Savon jääkäreitä pitkällä pajunetilla varustettu kiväri kädessä.
Tuo varustus olikin tehty venäläisien pettämiseksi — se oli Tiaisen tavallisia kepposia. Tykit olivat vaan mustattuja puunkantoja, jääkärit talonpoikia.
Erosen joukko pääsi pieneen mökkiin, joka sijaitsi vaaralla, ylempänä varustusta.
* * * * *