Pimeään tottunein silmin huomasi hän kolme henkeä ja kuuli koko heidän keskustelunsa. Varmuuden vuoksi kyyristyi hän tuuhean pensaan taa pistooli kädessä.
Pian sai hän tietää, mitä oli tekeillä ja seurasi luutnanttia ja hänen palvelijaansa, jotka luulivat saavansa vehkeillä rauhassa, tietämättä tarkan silmän valvovan heidän askeleitaan.
II.
Mitähän Pekka ajatteli nähdessään armaansa Ivanoffin vallassa?
Kaiketi aikoi hän alussa hyökätä sisään ja alkaa hurjan taistelun, mutta mietittyään asiaa likemmin pysyi hän alallaan ikkunan edessä, katsoen mitä sisässä tapahtui, liedellä paloi roihuava valkea, jonka valossa Pekka huomasi nurkassa Annan ja Elsan kaulatusten ja Ivanoffin penkillä heidän edessään. Feodor ei ollut sisässä, Pekka tiesi kyllä hänen pitävän vahtia oven edessä, jonka tähden hän itse olikin kiertänyt mökin taa.
Molemmat naiset tunsivat oitis Ivanoffin. Vihan liekki paloi kummankin rinnassa.
"Haa!" huudahti Elsa; "tuossapa on se ryssä, joka poltti talomme, kotimme ja omaisuutemme. Tuossa on kiusaajamme. Nyt olemme hukassa!"
"Rukoile Jumalaa!" kuiskasi Anna; "Hän auttaa hädässä!"
Ivallinen hymy näkyi luutnantin huulilla.
"Mitä tyhjää pelkäätte! Tulkaa esiin, min'en tee teille pahaa!"