"Luultavasti venäläisiä", jatkoi hän. "Saanenko kumppalin vai tulevatko vaihtamaan vahteja… mutta suuri Jumala!… mitä miehiä nuo ovat? Univormua heillä ei ole, mutta seinälyhdyn valossa näen aseita. Mitä! onko se kangastus vai näenkö todellakin Aadun ja Tiaisen?… muita en tunne… mutta voihan olla mahdollista että he ovat tulleet pelastamaan minua täältä… Nyt menevät he kartanon porstuaan… Ah Herra!… he eivät huomaa minua!"
Raivoissaan löi hän ristikon läpi ikkunaa niin, että se särkyi, ja ruutu putosi helisten pihalle.
Hän aikoi juuri huutaa Tiaiselle ja Aadulle, kun vahtituvasta kuului huuto ja aseiden kalske, joka taukosi pian.
Pekka kuuli puhuttavan Suomea.
"Sido ryssän kädet kovemmin!" sanoi eräs paasi-ääni; "muutoin voi se piru päästä karkuun!"
Pekka huudahti ilosta.
"Tuota ääntä olen kuullut ennen, mutt'en muista missä… ovatko suomalaiset todellakin tulleet pelastamaan minua — —?"
"Katsokaamme, mitä tuolla säilytetään, koska ovi on suljettu ja sotamies piti vahtia tässä!" jatkoi paasi-ääni.
Pekka tuskin voi uskoakkaan, mitä hän kuuli. Oitis kohosi hänen sydämmestään harras rukous; sitten koputti hän ovea huutaen:
"Avatkaa, avatkaa!"