Ivanoffin huutaessa: "Pyhä Yrjänä, suomalaiset!" hämmästyivät Fürstenberg ja Cedervald suuresti, mutta edellinen sai pian entisen kylmäverisyytensä ja tempasi seinältä pistooli-parin.
"Mitä!… Aiotteko, herra kuvernööri, yksin taistella ylivoimaa vastaan?" kysyi Cedervald, vetäytyen pöytänsä taa.
"Minä yksin?" toisti Fürstenberg verkalleen. "Onhan täällä Ivanoff — — — ja entäs te! Tulkaa ottamaan minulta toinen pistooli, sillä nyt täytyy meidän puolustaida, kunnes saamme apua."
"En, en, en; heitä on liian monta!" vaikeroi Cedervald.
Hänestä huolimatta syöksi kuvernööri auttamaan katteinia, joka oitis oli vetänyt miekkansa ja alkanut hurjan kaksintaistelun Tiaisen kanssa, jonka iskut hän väisti taitavasti. Mutta taistelu ei kestänyt kahta minuuttiakaan, sillä tuo kostonhimoinen Aatu syöksi esiin ja iski puukon Ivanoffin rintaan, huutaen: "Tuosta saat kaikista ilkitöistäsi!"
Huudahtaen vaipui Ivanoff polvilleen, miekka putosi hänen kädestään.
"Ah — Pekka — miksi tahdot — — tappaa — — — minut — — — anna — — anteek—si — — olen — — se-se-serkkusi — — — Säämin-in-gistä — — — —", ähkyi hän vienolla äänellä, puristaen kädellään haavaansa.
Enempää hän ei jaksanut sanoa, sillä veri tulvasi hänen suustaan. Hän kaatui maahan ja heitti henkensä.
Aatu katsoa tuijotti häneen, voimatta virkkaa sanaakaan.
Nähtyään Ivanoffin kaatuvan, peräytyi Fürstenberg keskelle lattiaa, eikä kyennyt enää puolustamaan itseään.