"Ketä olette, ryövärit, murhaajat?" kysyi hän kolkolla äänellä.
Tiainen astui esiin ja lausui:
"Vastustus on turhaa; antautukaa, tahi — —"
"Suus kiini, sä rohkea mies", keskeytti Fürstenberg, kohottaen pistooliaan. "Elä lähene minua! En koskaan antaudu partiokävijöille ja sisseille… Min'en pelkää teitä yksinänikään. Elkää kajotko minuun, minä olen kuvernöri Fürstenberg!"
Nähtyään hänen uhkaavan asentonsa, aikoivat Suomalaiset karata hänen päälleen, mutta pysyivät kuitenkin alallaan.
"Herra kuvernööri", sanoi Tiainen hiukan ivallisesti; "suokaa anteeksi julkeuteni, mutta meidän ja Suomenmaan etu vaatii, että teidän täytyy seurata minua. Minä olen raja-katteini Tiainen!"
Fürstenberg peräysi pari askelta.
"Vai niin! Koska teidän nyt on onnistunut karata päälleni äkkiarvaamatta, olen vankinne — mutta kuitenkin toivon arvoani vastaavaa kunnioitusta, jos tahdotte, että edes pidänkään teitä upseerina!"
"Koetan täyttää vaatimuksenne niin paljon kuin mahdollista", vastasi Tiainen, ottaen vastaan hänen miekkansa ja pistoolinsa. "Mutta meillä on kiire!"
Samassa veti pari miestä Cedervaldin pöydän alta.