"Meidän täytyy tyytyä kohtaloomme!" sanoi Fürstenberg hänelle saksaksi.
"Mutta kostoa vaatii tämä häväistys."
Vangit edellä kiiruhtivat talonpojat ulos. Sivuhuoneista tuotiin kolmas vanki, kielenkääntäjä Granfelt.
Samassa tuli Pekka Aadulle vastaan.
"Kas… Pekka! Ken pelasti sinut; mistä tulet?"
"Haudan partaalta!" vastasi tämä kolkosti; "mutta sinäkö, Aatu, toit tänne Tiaisen ja hänen miehensä", jatkoi hän syleillen ystäväänsä, "olen sanomattoman onnellinen, kun vielä kohtaan sinut."
"Samoin minäkin, nyt voimme taaskin vaikuttaa isänmaan edestä, nyt voimme taaskin puolustaa kotiseutuamme! Onnellinen olisin minäkin perin pohjin, ellei kauhea salaisuus vaivaisi minua…"
"Kiiruhtakaamme täältä", lausui samassa Tiainen. "Venäläiset voisivat pian tulla apuun."
Aatu meni hänen luokseen ja kuiskasi hänelle korvaan: "Tehkää hyvin ja odottakaa hiukan… jälkeenpäin teen kaikki selväksi."
Katteini suostui siihen vaikka vastahakoisesti.
Aatu kertoi muutamin sanoin, mitä oli tapahtunut ja mitä Ivanoff oli sanonut kuollessaan.