"Mikä pojalla?" huusi Maija mennen ovelle. "Alkaako hän taistella — ja syöksyy siis surman suuhun."
Samassa kuului laukaus ja melu ulkoa.
"Tuhat tulimaista! Nyt se poika tyhmästi teki!" huusi Antti.
Samassa palasi Simo sisään.
"Yksi kellistyi… sen näin luukusta."
"Mitä teit! Tyhmyydessäsi syökset meidät kaikki kuolemaan… No, mik'on tehty se on tehty… asiaa ei voi enää parantaa… paetkaamme ikkunasta ruispeltoa myöten metsään ja sitten Tiaisen luo, joka kuulutuksensa mukaan majailee Kaltimonniskalla. Seuraa minua!"
"Jumala olkoon kanssasi, poikani!" huudahti Maija, ojentaen Simolle pyssyt, sitten kuin kumpikin mies oli hypännyt ikkunasta ulos. "Varokaa, ett'eivät viholliset huomaa teitä! Menkää! Pelastuksemme riippuu nopeudestanne!"
Ovi tärisi hirveästi ja särkyi vihdoinkin aika rumahduksella.
Naiset huudahtivat pelästyksissään, kun rakuunat syöksivät sisään.
"Sinäkö ammuit?" kysyi upseeri Annalta miekka kädessä. "Tunnusta oitis!"