"Nyt ei ole aikaa liikoihin pakinoihin. Minun täytyy lähteä tänään ulkomaille, tarvitsen matkarahaa, jonkatähden olen pakoitettu myymään ne kultaketjut, mitkä voitin eilispäivän turnajaisissa. Tahdon niistä tuhat kultarahaa. Kas niin, minun on kiirut, tuokaa sukkelasti rahat tänne!"
"Min'en voi antaa enempää kuin seitsemän sataa", vastasi kultaseppä viekkaasti. "Siinä on liiaksikin!"
"Mitä!" huudahti ritari tömähtäen seisalleen, "uskallatko luulla herttuan milloinkaan antavan palkinnoksi niin halpoja ketjuja?"
"Se ei kuulu tähän", vastasi Aron kärsivällisenä, "nyt on vaan puhe siitä mitä minun kannattaa antaa. Seitsemänsataa kultarahaa, jos mieli tehdä kauppaa."
"No, olkoon menneeksi!" vastasi de Montaigne harmissaan. "Sinun heimolaisesi tietävät kyllä kiskoa rahaa, kuin joku on pulassa, se on vanha asia. Vitjat myyn vaan yhdellä ehdolla: sin'et saa niitä ennenkuin lähdön hetkellä, josta annan sulle tiedon palvelijani kautta. Lähetä sitten joku henkilö tuomaan rahaa, jolle voin jättää vitjat, mutta varo, ett'et tule itse!"
* * * * *
Hovipoika tuli häntä vastaan linnan pihassa.
"Armollinen herttua kutsuu teitä luokseen, ritari de Montaigne!"
Tämä kiiruhti herransa puheelle.
Juhani oli tänään sangen hyvällä tuulella.