"Hyvää huomenta, teidän ylhäisyytenne!" virkkoi ritari.
"No mitenkä voitte kemujen jälkeen, turnausleijonani?" kysyi Juhani ojentaen hänelle kätensä. "Olette varmaankin vielä unen tarpeessa, mutta valtiolliset toimet ennen kaikkia! Olen tehnyt työtä aamun koitosta asti. — Teidän tulee lähteä Puolaan minun lähettiläänäni hänen majesteettinsa Sigismund Augustin luo. Tässä on kirjeet ja valtakirja. Parain laivani, Haukka, on valmis lähtemään vesille. Nouskaa maalle Danzigissa. Elkää antautuko Eerikki kuninkaan sotalaivojen valtaan. Jos voitte, taistelkaa! Hävittäkää kirjeet, jos hätä sen vaatii. Paitsi sitä onhan Haukka sangen nopeakulkuinen. Jadviga, herttuattaren hovineiti, seuraa teitä sukulaistensa luo Puolaan", jatkoi Juhani hymyillen, "toivon ettei teille tule ikävä matkalla. Oletteko valmis lähtemään."
"Olen, teidän ylhäisyytenne!"
"Sen parempi. Haukka odottaa linnan laiturin ääressä. Tässä on matkarahaa!"
Herttua otti arkustaan täyden kukkaron.
"Hyvästi, onnea matkalle!" Herttua ojensi kätensä hänen suudeltavakseen.
De Montaigne kiiruhti huoneesensa. Jadviga odotti häntä siellä. Ritari sulki hänet syliinsä.
"Oletko valmis seuraamaan minua?" kuiskasi hän.
"Vieläpä kysytkin, Gaspard. Vaikka kuolemaan! Arvasinhan että herttuatar saa aikaan mitä tahtoo. Maailmaa hallitaan rakkaudella."
Pekka kantoi kapineet laivaan palattuaan Aronin luota.