Sanotussa kirjassansa ei hän ole tahtonut opettaa ketään kristittyä, mitä tämän tulee uskoa, vielä vähemmän eksytellä häntä niin arkaluontoisessa asiassa; hän on ainoastaan koettanut vapaa-ajattelijalta tukkia julkeuden ja paheen tien, jolle tämä helposti horjuvien periaatteittensa kautta voi suistua, ellei edes hyve ole häntä pidättämässä perikadosta. Ell'ei hän sokeudessaan voi käyttää kristinuskon valoa, on hyve hänellä kuitenkin ohjaajana elämän sekasorron läpi, kunnes hänen silmänsä ennemmin tai myöhemmin avautuvat. Tämän kohtalon alaisia olivat muinaisajan filosofit, ennenkun evankelisen opin lämmittävä sarastus syttyi. Siinä missä hän siv. 54 sanoo: Joka hyväntahtoisuuden elähyttämänä voi palkkiosta välittämättäkin harjottaa hyvettä, hänen sielunsa liitelee aistillisuuden rajotetun näköpiirin yli y.m., ei sitä suinkaan ole niin selitettävä, kuin voisi ihminen hyveellänsä asettautua jumalallisuuden yläpuolelle tai ylenkatsoa Kristuksen ansiota; sitenhän suhde tulisi käännettyä ylösalaisin; sellaisen järjettömyyden kauttahan hyvekin menettäisi arvonsa ja ihmisen ylpeys olisi Saatanan röyhkeyden kaltainen tämän luopumuksessa. Hyve tekee ihmisen vain jalostuneemmaksi, rakastettavammaksi, ja ikäänkuin kelvolliseksi tarkotukseensa.
Näin puolustettuaan itseään kantelukirjelmässä esiintyviä syytekohtia vastaan Juteini toisessa osassa selitystään alkaa puolestansa hyökätä ahdistajiensa kimppuun sanoen: »Edelläolevien lyhyitten ja yksinkertaisten selitysten kautta lienee tullut toteen näytetyksi, että minua syytekirjelmän esittämissä, pienestä teoksestani poimituissa, kohdissa on surkuteltavalla tavalla ymmärretty väärin, sekä etteivät ne mitään harhaoppista tai sopimatonta sisällä, vaikka ne yhteydestänsä reväistyinä sen kautta ovat saaneet pahemman muodon, jota vastoin näen itselläni olevan syytä vedota huhtik. 26 p:nä 1774 annetun kunink. asetuksen 5 §:än, koskeva sanan- ja painovapautta, joka kohta kuuluu:——älköön kukaan paitse sen sananmukaista merkitystä millään tavoin vääntäkö tai vääristelkö, vaan olkoon kaikki mikä ei selvästi sodi sitä vastaan pidettävä luvallisena kirjottaa ja painattaa.» Juteini pyytää sentähden että oikeus hänet julistaisi syyttömäksi, mikäli syyte koski kirjan sisällystä uskonnollisessa suhteessa. Ja sen yhteydessä kysymys sen sensuroimisesta raukeaa itsestään, koska se oikeastaan ei käsittele sitä uskontomme puolta, joka koskee oppia ja kristillisen uskomme opinkappaleita, vaan siveysoppia yleensä, ja etupäässä kristillistä, joka jalostuneena, perustuen hyväntahtoisuuteen ja rakkauteen, kirkkaasti loistaa ennen kaikkia muita järjestelmiä siinä. Tämän on hän kylläkin selvästi esittänyt siv. 12 (esityksessä): Siveysfilosofian periaatteista. Ja se lämmin mieltymys, jolla hän aina on suosinut tätä ihanaa siveysoppia, jonka hän aina luulee ohjanneen mielialaansa, niin että hän uskaltaa vedota koko laajaan tuttavuuteensa monissa paikoin maata todistamaan hänen inhimillisessä suhteessa moitteettomasta vaelluksestansa ja niistä periaatteista, joita hän on noudattanut esiin niinä monina vuosina, jolloin hän on harjottanut lastenopetusta,——tämä lämmin harrastus on myös houkutellut häntä filosofisen siveysopin kohottamiseksi tutkimuksissaan edistämään sitä kristillisellä, jonka kautta hän on voinut aiheuttaa väärinymmärrystä. Jos hänet näin havaitaan syylliseksi, niin lohduttaa häntä vain hänen tarkotuksensa puhtaus; sillä hän toivoo ihmisen jalostumista ja täydellistymistä jo tässä elämässä, siten valmistuakseen Vapahtajan ansion osallisuuteen.
Kun Jumala lahjotti kyvyn osata erottaa hyvän pahasta, oikean väärästä, antoi hän ihmiselle myös tahdon vapauden, täydellistyttääkseen siveydellistä luomustansa maan päällä. Nyt riippuu ihmisestä etsiikö hän edelleen kehittymistänsä vaiko turmelustansa; sillä siveydellistä arvoa ei tässä elämässä voida luoda, se on kehitettävä. Ilman hyväntahtoisuutta ja rakkautta, jopa riettauden tilassa kuitenkin havitella nautintoa ja autuutta, se ei ole sopusoinnussa Jumalan meille määräämän suunnitelman kanssa, koska hän on asettanut hyveen sukulaisuuteen onnellisuuden kanssa, sillä muuten olisi ollut sangen helppoa hänelle heti tehdä ihmisestä taivaan asukas.
[Kuva: Juutilan talo Valteenjoen puolelta.]
Muuten sanoo Juteini Anteckningar-kirjansa sisältävän eri aineista lyhyitä tutkimuksia, jossa tapauksessa hän on katsonut sensuroimisen tarpeettomaksi, siihen nähden että sensuuntaiset kirjotelmat harvoin havaitaan saatetuiksi sensuroitaviksi, vaikka ne sangen usein koskevat jumaluusopillisia ja uskonnollisia aineita, niinkuin hänenkin kyseessäoleva vähäinen teoksensa, jossa hän kyllä siellä täällä on käyttänyt kalliita nimityksiä Jumala, Kristus ja uskonto, mitkä muuten usein voidaan tavata mitä maallismielisimmästä kirjotelmasta, mutta hän ei suinkaan vastustavasti ole kosketellut voimassa olevia uskonlauselmia, vielä vähemmän alentunut sopimattomasti pilkkaamaan (»till ovärdigheten af blasfemie»). Hän ei ollut jumalankieitäjä eikä uskonnon ylenkatsoja, mutta hän ei myöskään ole mikään sokea muitten mielipiteitten puolenpitäjä. 1 Tess. ep. 5: 21 sanotaan: Koetelkaa kaikkea, ja pitäkää se, mikä hyvä on.
Kirjaa, jota näin niin paljon on väärinymmärretty, ja joka sen kautta vielä tulevaisuudessa saattaisi antaa aihetta pahennukseen, vaikka Juteini viime sivulla oikaisuissa mielestään koko selvästi on ilmottanut, että erehdykset ovat siinä olleet mahdollisia, ei hän tahdo pyytää vapaaksi takavarikkoon-otosta, joka jo onkin pantu toimeen, ainakaan ei muulla tavoin, kuin sillä ehdolla, että tämä selitys vielä lisäksi painetaan ja, enemmän väärinkäsityksen välttämiseksi, jokaiseen kirjan kappaleeseen liitetään; sillä hän rakastaa järjestystä, rauhaa ja sopua niin hyvin yksityisesti kuin julkisesti. Mutta hän jättää sellaisen viranomaisten määrättäväksi ja pyytää ainoastaan vapautustansa kaikesta enemmästä kanteesta, sekä ett'ei myöskään kirjanpainaja Cedervaller'ille sen johdosta mitään viaksi luettaisi, koska hän (Juteini), vaikka aikomuksetta ja vähimmässäkään määrin sitä aavistamatta, yksin on ollut syypäänä kaikkeen siihen ikävyyteen, mikä julkaistun teoksen kautta on syntynyt, ja jonka sisällystä Cedervaller ei luullut kykenevänsä tarkastamaan ja arvostelemaan, vaan mukautui, kuten tavallisesti hänen, (Juteinin) muitakin teoksia julkaistaissa, enimmäkseen suomen kielellä, jota Cedervaller ei tunne, hänen (Juteinin) siitä antaman lausunnon mukaan, niin sisällykseen kuin muotoon nähden. Surettaisi Juteinia, jos hän olisi syypää Cedervaller'in onnettomuuteen, niinkuin se jo pahottaa hänen mieltänsä, että hän vähäpätöisellä teoksellansa on tuottanut niin paljon vaivaa monelle arvon miehelle heidän virkatoimissaan; mutta jota hän, murtuneessa mielentilassaan, on päättänyt tulevaisuudessa välttää. karttamalla vaarallista kirjailijahuvia, joka sitäpaitse paljonkin uutteruutta kysyvien virkatointen ohessa, joita hän ei suinkaan ole laiminlyönyt, pitkä-aikaisuutensa kautta jo on vahingoittanut hänen terveyttänsä ja milt'ei muuntanut hänen silmänsä valeikkunoiksi.
Juteinia ja Cedervaller'ia vastaan nostetun jutun jatketussa käsittelyssä lokakuun 2 p:nä 1827 jätti virallinen syyttäjä Krogerus edelläesittämämme Juteinin selityksen takaisin kämnerioikeudelle, vaatien Cedervaller'ille edesvastausta siitä, että tämä ilman asianomaisen konsistorin tarkastusta oli painosta julkaissut Anteckningar-kirjan, joka kieltämättä kosketteli uskonnollisia aineita, mutta hän jätti jutun muuten oikeuden arvosteltavaksi. Syytetyt uusivat aikaisemmin lausumansa, ja kun ei mitään uutta lisätty, antoi oikeus päätöksensä.
[Kuva: Juutilan talo pihan puolelta.]
Kämnerioikeuden mielestä oli Juteini kyseessäolevan kirjansa sivuilla 21 ja 37 Kristuksen ansiota esittävästä opista lausunut mielipiteitä ja käyttänyt lauselmia, mitkä ovat niin pimeästi esitetyt ja niin vähän yhtäpitävät sen opin kanssa, joka perustuu meidän pyhään raamattuumme ja jonka meidän kirkkomme on omaksunut, tunnustuskirjoissamme, ett'ei hän itse antamassaan selityksessä ollut osannut tyydyttävästi selvitellä niitä, vaan on ollut pakotettu tunnustamaan, että hän, »joka enimmäkseen saa sivistyksestään kiittää itseään, ei ollut voinut saavuttaa selvyyttä kaikessa», minkä kautta hän siis itse tunnustaa erehdyksensä. Edelleen on hän siv. 45 esittänyt ajatuksensa uskosta uskonnollisessa merkityksessä tavalla, joka on ristiriidassa meidän seurakuntamme opinkäsityksen kanssa, eikä ole selityksessään esitetyllä väitteellä, että hän tarkottaa uskoa kaikissa kansoissa, voinut puolustaa itseään, kun kristinuskoa tunnustaa suuri osa kansoja, etenkin ne joille kirja täytyy olla kirjotettu paikkaan ja kieleen katsoen, ja heidän uskonsa välttämättömästi myös sisältyy tähän uskonnollisen uskon yleiseen määritelmään. Vihdoin ovat siv. 54 esitetyt väitteet meidän vastaisesta kohtalostamme ijäisyydessä, joskin kuten hän selittää vain filosofisia, kuitenkin esityksensä kautta ristiriitaisia kristinuskon ja meidän kirkkomme opin kanssa. Koska siis sihteeri Judén tässä teoksessaan ei ollut merkinnyt ainoastaan hetkellisiä ajatuksia siveysfilosofiassa, vaan monessa kohdin oli antautunut mietiskelyihin uskonnollisista aineista, ja oli esittänyt nämä tavalla, joka ei ollut yhtäpitävä meidän seurakuntamme opinkäsityksen kanssa, niin katsoi kämnerioikeus, vaikka hän juhlallisesti oli peruuttanut kaiken, jonka kautta joku uskonnollinen ristiriitaisuus voi syntyä, koska tämä peruutus ei poistanut rikollisuutta, mikä sen kautta oli tehty, että hän useinmainitun kirjan oli painosta julkaissut, oikeaksi langettaa Juteini ja myöskin Cedervaller sakkoihin, josta on tarkempi selostus myöhemmin. Tästä tuomiosta ilmottivat sekä virallinen syyttäjä että vastaajat tyytymättömyyttä.
Myöhemmin esityksessämme on selostettu täydellisesti myöskin Turun hovioikeuden langettama tuomio marraskuun 19 päivältä 1828 Juteinin ja Cedervaller'in valitusten johdosta, josta tuomiosta selviää, että Juteini vapautettiin kaikesta edesvastauksesta ja Cedervaller'iin nähden Kämnerioikeuden tuomio vahvistettiin. Kun ei Juteini ollut valittanut kirjansa takavarikkoonotosta ja hävittämistuomiosta, niin ei hovioikeus lausunut mitään päätöstä siinä kohdin. Samana päivänä on hovioikeudesta lähetetty Viipurin maaherralle Carl August Ramsay'lle kirje, jonka mukana lähetetään kappale hovioikeuden päätöstä annettavaksi viralliselle syyttäjälle Krogerus'elle; samalla ilmotetaan maaherralle valittajien takuusta, jonka he ovat hovioikeudelle jättäneet heille tuomittujen sakkojen suorittamisesta, päätöksen toimeenpanoa varten. Tämä kirje saapui maaherra Ramsay'lle saman kuun 22 p:nä.[52] Neljä päivää myöhemmin maaherra lähetti tämän hovioikeuden päätöksen Viipurin maistraatille annettavaksi äskenmainitulle viralliselle syyttäjälle. Edellämainittu takuu seurasi myös maaherran kirjettä. Sen ohessa hän pyysi panemaan sanotun päätöksen lailliseen täytäntöön sekä sellaisessa tarkotuksessa aikanaan ilmottamaan hänelle, ovatko Judén ja Cedervaller itse kohtaansa antaneet sanotun päätöksen saada lain voiman vaiko ei, jotta edellisessä tapauksessa takavarikkoon otetut ja siellä säilytetyt kappaleet Juteinin tekemää kirjelmää voitaisiin lähettää maistraatille.[53] Vielä saman kuun 29 p:nä maistraatt ilmottaa maaherralle menetelleensä hänen määräystensä mukaan sekä että Juteini ja Cedervaller läsnä ollen, kun hovioikeuden päätös luettiin ja viralliselle syyttäjälle jätettiin, olivat selittäneet tyytyvänsä päätökseen, jonka ohessa Juteini vapaaehtoisesti oli maksanut Cedervaller'ille tuomitut sakot 96 hopearuplaa 288 ruplalla pankkiosotuksia, mistä myös tultaisiin asianmukaisesti tilittämään.