[76] J. Krohn'in »Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet» siv. 206.
[77] Tämä wainaja oli itse Pohjalainen. (Juteinin oma muistutus!)
[78] Nähtävästi painovirhe pro »jälje».
[79] F.W. Pipping'in Luettelo ja Åbo Tidning 1804 nr. 26 sekä Valvoja v:lta 1882 siv. 373 Aug. Hjelt'in kirjotus, jossa viivanalaisessa muistutuksessa kerrotaan Åbo Tidningin toimituksen seuraava arvostelu: »runo on sekä vilpitön uhri yli koko maata kaivatulle opettajalle, joka sen ohessa itse suojeli piakkoin kuoloon joutuvia suomalaista mnotaitoa, että ilahuttava runollisen kyvyn osote, josta voipi tulevaisuudessa odottaa monta onnistuvaa yritystä mainitun runouden hyväksi.»
[80] Jotta lukija voisi saada oikean käsityksen siitä, miten vähän Juteini oikeinkirjotustaan muutti koko pitkänä kirjailijatoimintansa aikana, mutta taas miehuutensa päivinä paljonkin oli antanut »valistuksen aikakauden» runoiluunsa vaikuttaa, painatamme tähän ensin tohtori Aug. Hjeltin »Åbo Tidningistä» lainaamat 17 säettä tästä Juteinin runosta vuodelta 1801 nekä sen jälkeen vertailtavaksi koko runon 1856-vuoden painoksesta. Viimemainitun painoksen runot tuntuvat yleensä venytetymmiltä, vetisemmiltä sekä (sallittakoon pieni pila!) »järjen valon» valtaamilta.
»Åbo Tidningin» äsken mainitut säkeet kuuluvat:
»Mies on ollut, mies on mennyt!
Ah! kuin rintan ahdistuupi!
Täst on täynnä tuhannetkin
syystä syngiät sydämmet.———
Sanall yhdellä sanottu, puhuin puolella puheella: eipä wertaista wedetä joka ajan antimista, eipä saada sadoissakan wuotten wuosissa tapaista. Tämä yxin yhtyänsä oli kaikki kaikillengin.———
Pois on mennyt Porthanimme! Eipä pojat Pohjanmaalta, yli suuren Suomenmaankan, taida suullansa sanella, murhettansa mainitakkan.
1856-vuoden painos tätä runoa kuuluu: Lause Yli-Opettajan Porthanin Muistoksi 1804. [Kursivoinnit meidän.]