[231] »(Judén) har utgifvit en mängd skrifter under mångahanda benämningor, hvilkas både innehåll och yttre utstyrsel antyda, att de äro ämnade för folket.—Denna omständighet hindrade dem likväl icke att blifva kända och värderade äfven bland ståndspersonerna, af hvilka då ännu många delade folkets litterära sympatier och icke kunde till den grad, som fallet nu är, tillfredsställa sin läslust med utländsk litteratur. Denna omständighet, att Judéns skrifter blefvo spridda äfven bland landets mer bildade befolkning, förskaffade också honom den allmänna aktning, han såsom litteratör åtnjutit,———».
[232] Judéns sånger äro vida kring landet kända, lästa och sjungna—af Finska folket, ehuru deras författare af flertalet bland de bildade är känd endast till namnet.
[233] »Också är det kändt, att Judén's skrifter, spridda i arklitteratur, tillvunnit sig en ganska vidsträckt krets af läsare bland allmogen och säkert icke varit utan inflytande på dess intellektuella och moraliska bildning. Icke en bland hundra af dem, som i verlden lysa med börd, embeten, titlar och ordnar, kan i nyttig verksamhet jemföras med den anspråkslösa magistratssekreteraren i Wiborg, skall icke heller få sitt namn bevaradt i samma tacksama minne hos efterverlden».
[234] Katso Juteinin kieliopin sivulla 118 olevaa viivanalaista, jossa hän selittää, miksi hän uudelleen painatti kielioppinsa yhteyteen nämä kirjaset.
[235] Ylläesitetyn lisäksi kertoi Howing: »Kun kansa osti virsikirjan tai hiukankaan isomman kirjan 1/2 ruplan tai parin markan arvosta, niin saivat he arkkiveisun kaupanpäällisiksi. Ja sellaista he pyysivät». Tämän ohella hän muisteli, että »Europaeus painatti (Pientä) Runoseppäänsä 30,000 kappaletta. Hän myi koko painoksensa, sen myymättömän osan (näet), Clouberg'ille (kirjakauppiaalle—Howing oli tämän luona silloin kauppa-apulaisena) käärepaperin hinnasta sillä ehdolla, että jos hän tahtoisi jotakin siitä, niin saisi hän samasta hinnasta. (Herra Howing) vei sitten kerran Europaeus'elle 3 markan arvosta suuren paketin, runsaasti 10 naulaa, (siis yli 4 kiloa)».
[236] B.N. Setälä on esitelmässään »W. Kilpinen Suomen kielen uudistajana» huomauttanut sivv. 9 ja 10, mitenkä Virolahden kappalainen Fr. J. Ahlqist tunnetussa moiterunossaan teki pilkkaa »useista Juteinin käytäntöön ottamista sanoista» niiden outouden vuoksi, vaikka ne »meille nykyään ovat aivan jokapäiväistä leipää».
[237] Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käsikirjotuskokoelmien joukossa on myös kokoelma Juteinin suomenkielisistä kirjoista poimituita sanoja, mitkä on koonnut maisteri Väyrynen. Siis on jo esitöitä tehty sellaisia vastaisia tutkimuksia varten, mitkä osottanevat Juteinin osuuden suomenkielen uudistajana ja mytologistenkin sanojen käyttäjänä.
[238] Luettelo on laadittu poimimalla sanat »Jak. Juteinin Kirjoista» jo v. 1888 ja sen vuoksi selitykset myöskin ovat annetut siihen aikaan käytännössä olleen Genetz'in kieliopin mukaan eikä nykyaikaistettu.
[239] Jak. Jut. Kirj. III, siv. 43.
[240] Tässä sopinee vihdoin huomauttaa, että Juteinin alussa epäsäännöllinen pitkän s:n (f) käyttö hyvin pian tasaantui sellaiseksi, kuin se nykyäänkin »fraktura»-kirjasinlajissa on, ja kaksinkertaista v:tä (w) hän tietysti frakturassa aina käytti.