Hänen toiveensa ovatkin sittemmin toteutuneet ja kirja-kielemme vakaantunut.
V. 1817 Juteini taas julkaisi saman määrän kirjasia, kuin edellisenakin vuotena, mutta kaikki suomeksi. Näistä sisälsi kolme runoja ja virsiä; muut viisi taas suorasanaista esitystä. Edelliset olivat: »Lausumisia, ja muita Wakaisia Runo-Kirjoituksia», »Wilpittömiä Kirjoituksia» ja »Ajan Wiete, elli Moninainen Runo-kokous.[128]
Ensinmainittu sisältää »lausumisia» muutamien vainajien muistoksi ynnä muita vakavia runoja. Näiden joukkoon Juteini pani tuon jo v. 1804 painattamansa runon Porthan'in muistoksi. Mainittakoon tästä runokokoelmasta myös eräs pitempi runo »Uusi Luominen,» joka on kirjotettu Suomen vanhalla runomitalla, sekä runovihon viimeinen hellää tunnetta ilmaiseva ja hieno runo: »Lapsen Laulu Leskelle, Isän kuoldua», johon on lukijan syytä tutustua sen kauneuden tähden:
Älä itke, äitini, älä, äiti kulda, ett' on kuollut isäni, puoliso myös sulda.
Älä muista murhetta;
tuoll' on kirkas taiwas.
Poikas torjuu puutetta,
wähendää sun waiwas.
Kätyläiset lapsella
wielä wahwistuwat,
miehuus, woima warrella
kerran kukoistuwat.
Anna ajan ehtiä, huoles minä maksan; leipä paisuu lewiä, koskan kyndää jaksan.
Juteinin Wilpittömät Kirjoitukset taas sisältävät koko joukon hyveisiin kehottavia virsiä, jotka hän kirjotti deistisen maailmankatsomuksen läpitunkemana.[129] Niissä löytyy monta oikein kaunista virttä, niinkuin Litteraturbladetkin[130] huomauttaa. Voimme osiksi yhtyä saman aikakauslehden mielipiteeseen, että esim. »Katumus-Wirsi» on mestariteos verrattuna moneen virteen sen aikuisessa eli vanhassa virsikirjassa. Me panisimme vaan »muutamaan»-sanan »moneen» sanan sijaan tuossa arvostelussa. Katumus-Wirsi[131] kuuluu:
»O, Herra, hurskas Waldias ei rietas riemu kestä. Ah, mutta auta, Armias! syndistä syistä estä. Me neuwos, jälkes jätimme, sielumme surmaan syöksimme, hekuman hulluudessa.
Jo muisto menon ilkeän raskaasti rasittaapi ja syillä synnin syngeän tundoja tulistaapi. Me kyyneleillä kastamme nyt rauhattoman rindamme, hawaiten halwat työmme.