Tähän nähden ja koska yllämainittu ynnä useat kyseessäolevan teoksen kappaleet riidattomasti koskevat oppia ja meidän kristinuskomme opinkappaleita, mutta teosta siitä huolimatta tässä suhteessa ei ole alistettu asianomaisen Konsistorion tarkastettavaksi, taikka sen luvalla julkaistu, olen täten tahtonut Teille jättää viran puolesta tehtäväksi laillisessa järjestyksessä syyttää Wiipurin kämnerioikeudessa maistraatinsihteeri Judén'ia ja kirjanpainaja Cedervaller'ia, edellistä sanotun kirjan tekijänä ja jälkimäistä sen julkaisijana». Kanteessa oli nojauduttava 1 §:ään kuninkaallisessa asetuksessa painovapaudesta, annettu huhtik. 26 p:nä 1774.[171] Tämän memoriaalin ohella lähetti prokuraattori saamansa kappaleen kyseessä olevaa kirjaa määräten samalla, että kaupunginviskaalin tulisi hänelle kertoa ei ainoastaan jutun lopullisesta päättymisestä, vaan myöskin sen lykkääntyessä joka kerta kuin juttu oli sanotussa oikeudessa ollut käsittelyn alaisena, mitä siinä oli saatu aikaan sekä miksi se lykkääntyi. Kirjan kaikkien ilmestyneiden kappalten takavarikkoon ottoa tulisi Krogerus'en myös vaatia sekä lähettää saamansa kappale takaisin prokuraattorille, kun hän sitä oikeudenkäyntiä varten ei enää tarvitsisi.

Hallussani olevista Walléen'in muiden läänien maaherroille lähettämien kirjeiden jäljennöksistä käypi selville seuraavaa, kuten näkyy Liitteistä: Ennenkun aikaisemmin mainittu, prokuraattorin kirjelmässä oleva määräys Anteckningar-kirjan takavarikkoon otosta oli saapunut Viipurin maaherralle, oli Juteini lähettänyt, tälle tekemänsä ilmotuksen mukaan, 50 kappaletta tätä teostaan meritse kirjansitoja Holmström'ille Ouluun oululaisen prikin Carl Alexander'in mukana, jota alusta johti laivuri Mathias Löthman Raahesta. Prokuraattorin käskystä Oulun varamaaherra tutki asiaa. Holmström ei kuitenkaan myöntänyt tilanneensa kirjan sanottuja kappaleita, eikä myöskään sellaisia saaneensa. Laiva purjehti Köpenhaminan kautta ja kirjalähetys oli nähtävästi silloin vielä matkalla, kun maaherra Holmström asiaa tutki. —Myös oli Juteini lähettänyt 1 kappaleen kirjaansa Kuopioon kimnaasinopettaja Wegelius'elle, mutta asiasta selkoa otettaissa saatiin tietää, että tämä oli lainannut sen velipuolelleen filosofianmaisteri Fabritius'elle, joka asui Kiteen pitäjässä Kuopion lääniä. Kuopion maaherra sai määräyksen ottaa takavarikkoon sanotun kappaleen. Heinolan maaherra Gustaf Langenskjöld taas määrättiin vaatimaan parooni Wredeltä Anjalassa[172] hänen saamaansa 1 kappaletta. Turun maaherra Erik Wallenius'en piti vaatia ja prokuraattorille lähettää Turun läänissä olevat 2 kappaletta, joista toinen oli Uskelan kirkkoherralla, provasti ja professori Gustaf Renvall'illa, toinen taas Mynämäen kirkkoherralla, tohtori Rönnbäck'illä. Walléen'in kirjeessä syyskuun 5 p:ltä 1827 kenraalikuvernööri Zakrewskylle kerrotaan aikaisemmin esittämäni lisäksi, että kirjaa oli painettu oli painettu 250 kappaletta, joista 189 oli saatu takavarikkoon jo v. 1827. Marrask. 13 p:nä s.v. Walléen vielä kertoo, miten kirjan oli Viipurin kämnerioikeudessa käynyt ja Juteinille tuomia langennut.

Miten sitten Krogerus Viipurin kämnerioikeudessa prokuraattorin määräämää kannetta ajoi ja minkälaisen tuomion tämä oikeus langetti, sitä olisi nyt hieman esitettävä. Siitä pöytäkirjasta, minkä olen Turun hovioikeuden arkistosta saanut,[173] käypi selville, että »kaupunginviskaali Julius Adolph Krogerus, Suomen Keisarillisen Senaatin Prokuraattorin hänelle antaman käskyn mukaisesti» nosti kanteen ja Viipurin kämnerioikeus julisti jutussa lokakuun 2 päivänä 1827 päätöksensä, jonka mukaan maistraatinsihteeri Judén ennen mainitun painovapausasetuksen 1 §:n nojalla tuomittiin oikean uskontunnustuksemme ja puhtaan evankelisen opin vastaisten mielipiteiden esittämisestä 300 hopeatalarin, muutettuna 144 hopearuplan, sakkoihin ja kirjanpainaja Cedervaller saman lakipykälän nojalla edellisen kirjottaman kirjan »Anteckningar j.n.e.» luvattomasta julkaisemisesta 200 talarin, muut. 96 hopearuplan, sakkoihin, joista sakoista kaksikolmattaosaa oli lankeava Viipurin kaupungille ja kolmannes syyttäjälle, kaupunginviskaali Krogerus'elle, taikka, varojen puutteessa sakkojen korvaamiseen, kumpikin pidettäväksi 28 päivää vesileipävankeudessa, jonka ohessa kämnerioikeus muuten määräsi, että kaikki kappaleet sanottua kirjaa, joiden etsinnässä valtion huostaan ottoa varten prokuraattori oli ryhtynyt erityisiin toimenpiteihin, oli otettava takavarikkoon ja hävitettävä. Tästä päätöksestä—nähtävästi kuitenkin vain, mikäli se sakkoja koski—valittivat Juteini ja Cedervaller Turun hovioikeuteen, asettaen takuun sakkojen suorituksesta. Takuumiehinä olivat kupariseppä Johan Lydeken ja kelloseppä Carl Elfström Viipurista.

Kun hovioikeus oli vaatinut ja saanut Krogerus'en selityksen sekä prokuraattorin toimesta kappaleen kyseessä olevaa kirjaa, antoi se marraskuun 19 p:nä 1828 päätöksensä. Siinä sanottiin että hovioikeus oli havainnut, samoin kuin kämnerioikeuskin ennenmainitun, Juteinin kirjottaman ja kirjanpainaja Cedervallerin painosta toimittaman teoksen käsitelleen m.m. myöskin sellaisia aineita, jotka koskivat uskontoa ja meidän kristinoppimme opinkappaleita, eikä sitä siis, kämnerioikeuden osottaman §:n mukaisesti 1774-vuoden asetuksessa kirjotus- ja painovapaudesta, olisi saanut, niinkuin tapahtunut oli, ilman asianomaisen konsistorion tarkastelua ja myönnytystä, painattaa. Koska kuitenkin kunink. julistus ja käskykirja,[174] annettu toukokuun 6 p:nä 1780 ja koskeva kirjanpainajain vastuuta rikoksista ja rikkomuksista sanottua asetusta vastaan, sääsi, että kaikki rikkomukset, jotka tehtiin samaa asetusta vastaan, lukuunottamatta niitä, jotka sen 2 §:ää sekä 3:nnen §:n 1 ja 2 kohtaa vastaan voitiin tehdä, ja joista ei ollut kysymys, olivat luettavat yksin kirjanpainajan syyksi, niin että hän oli tuomittava sanotussa julistuksessa määrättyyn rangaistukseen, mutta tekijä sen sijaan olisi oleva vapaa kanteesta ja rangaistuksesta; niin katsoi hovioikeus oikeaksi »vapauttaa Juteinin kaikesta vastuusta asiassa, ja sen sijaan, siihen nähden ett'ei kirjanpainaja Cedervaller puolestansa ollut esittänyt riittävää syytä kämnerioikeuden päätöksen muuttamiseen eikä siitä yleinen syyttäjäkään ollut valittanut, jättää asian sanotulla päätökselle, mikäli se koski Cedervaller'ia, sekä, koska Juteini ei ollut valittanut kämnerioikeuden lausunnosta valtion haltuun otetun (kirjan) painoksen takavarikkoon ottamisesta ja hävittämisestä, vaan päinvastoin sellaiseen toimenpiteeseen puolestaan myöntynyt, jäi lausunnon antaminen siitä hovioikeudessa sikseen.

Hovioikeuden päätöstä olivat kenraalikuvernööri ja prokuraattori jo nähtävästi kärsimättömästi pitkin vuotta odottaneet, koska sen viipyminen aiheutti kirjeenvaihtoakin. Zakrewskyn kirje on päivätty heinäkuun 3/15 ja prokuraattorin siitä aiheutuva kyselymemoriaali hovioikeuden kanneviskaali A.G. Barck'ille saman kuun 28 p:nä. Tämän memoriaali taas, jossa hän ilmotti, ett'ei hovioikeus vielä ollut juttua ratkaissut, oli elok. 1 p:ltä. Saman kuun 11 p:nä prokuraattori lähetti virkamemoriaalin kanneviskaali Barck'ille, jossa pyysi tätä muistuttamaan hovioikeutta kiireellisen ratkaisun tarpeellisuudesta tässä asiassa sekä sen jälkeen lähettämään hänelle jäljennöksen hovioikeuden päätöksestä, minkä hän samana elok. 11 päivänä päivätyssä kirjeessä lupasi lähettää kenraalikuvernöörille, ilmottaen samalla Barck'ille tekemästään pyynnöstä. Tämän prokuraattori sitten lähettikin tammik. 15 p:nä 1829, kun oli saanut jäljennöksen äsken esittämästämme Turun hovioikeuden päätöksestä marraskuun 19 p:ltä 1828. Samalla hän ilmotti määränneensä, että asianomaisen (siis: Krogerus'en) tuli tehdä siitä alamainen valitus laillisen ajan kuluessa »siihen vapautukseen nähden asiassa, minkä Juteini oli samaisen päätöksen kautta nauttinut.» Samana päivänä kuin prokuraattori oli kenraalikuvernöörille nämä lähettänyt, meni hänen määräyksensä valituksenteosta Krogerus'elle, joka häneltä myöskin taas sai viittauksen, mihin voimassa olevan asetuksen pykäliin hänen oli nojauduttava. Mutta nähtävästi epäili prokuraattori Krogerus'en kykyä toimia tarpeeksi nopeaan—valitusaikaa, näet, oli enää lyhyeltä—, koska hän viisi päivää myöhemmin eli tammik. 20 p:nä lähetti Krogerus'elle uuden memoriaalin. Tämän yhteydessä ohimennen huomautettakoon, että prokuraattori oli juuri näihin aikoihin antanut maaviskaali A.H. Aschan'ille määräyksen olla samalla varakaupunginviskaalina Viipurissa, koska Krogerus jo oli kovin vanha. Tästä Krogerus'en iästä nyt tosin ei puhuttu tammik. 20 p:n memoriaalissa mitään, mutta voi olla että prokuraattori sitäkin ajatteli syyksi puuttuvaan innokkuuteen monesti mainitussa valitusasiassa, ell'ei hän jo tykkänään epäillyt Krogerus'en enempää halua rettelöimisiin Juteinin kanssa, koska hovioikeus oli hänet vapauttanut ja hän oli selittänyt, ett'ei hän kirkkoa ollut tahtonut soimata eikä väärää oppia tarkottanut esittää. Ehkäpä hän vielä oli maistraatin sihteerin hyvä ystäväkin. Oli nyt miten oli; Krogerus sai vapautuksen valituksen teosta, ja prokuraattori vaati häneltä selitystä hänen hidasteluunsa, sen jälkeen kun hovioikeuden päätös oli langennut.

Tuo merkillinen memoriaali tammik. 20 p:ltä 1829, joka meidät tällaisiin mietteihin on saanut, kuuluu: »Tämän kuun 15 päivänä lähettämässäni kirjelmässä olen minä tosin käskenyt teitä laillisen ajan kuluessa tekemään alamaisen valituksen keis. Turun hovioikeuden viime marraskuun 19 päivänä antamasta päätöksestä teidän syyttäjänä toimeenpanemassanne jutussa——: mutta katsoen jäljelläolevan valitusajan lyhyyteen ja jottei määräaika teidän laiminlyöntinne[175] takia ennemmin alamaisuudessa ajaa Hänen Majesteettinsa luona asia perille menisi umpeen, eikä hovioikeuden päätös siis voittaisi lain voimaa, olen minä nyttemmin ryhtynyt siihen toimenpiteeseen, että valituskirjelmän on laatinut erityinen sitä varten määrätty julkinen syyttäjä, ja on se eilispäivänä jätetty keis. senaattiin, joten kaikki enempi toiminta teidän puoleltanne tässä suhteessa raukeaa: Ollen teidän velvollisuutenne ainoastaan viipymättä ilmottaa ja selittää, milloinka te hovioikeuden päätöksestä tiedon saitte, sekä mistä syystä te tähän asti olette laiminlyönyt tehdä ilmotusta sen sisällyksestä minulle, taikka kysyä minun mieltäni siitä, onko valitusta siitä tehtävä vai eikö, kun te, kuten näyttää, ette omasta puolestanne ole luullut uskaltavanne samaan päätökseen hakea muutosta, siitä huolimatta että teidän, minun määräykseni mukaan, nostamanne kanne sen kautta on hyljätty ja Judén kaikesta vastuusta jutussa vapautettu.»

Tuoksi erityiseksi »julkiseksi syyttäjäksi» oli Walléen jo saman tammik. 17 p:nä määrännyt prokuraattorin sihteerin, tuomari N.E Rancken'in, joka laati valituskirjelmän, nojautuen siinä samoihin lainkohtiin, joihin prokuraattori Krogerus'elle saman kuun 15 p:nä osottamassaan kirjeessä viittasi. Valituksissa huomautettiin, mitenkä julistus ja käskykirja toukok. 6 p:ltä 1780, johon hovioikeus vapauttaessaan Juteinin oli nojautunut, oli kumottu myöhemmän asetuksen, Kunink. Majesteetin armollisen varotuksen kautta rikkomuksista Hänen 11 p:nä heinäkuuta 1792 julistamaansa asetusta vastaan, koskeva yleistä kirjotus- ja painovapautta, annettu saman vuoden joulukuun 21 p:nä, mutta että taas samainen kunink. varotus[176] oli saattanut jälleen täyteen voimaan ja vahvistanut 1774-vuoden huhtikuun 26 p:n painovapausasetuksen kaikki kohdat.

Senaatin istunnoissa huhtikuun 11 ja 16 päivinä 1829 oli Juteinin asia Rancken'in valitusten johdosta esillä, mutta lykättiin takaisin hovioikeuden tarkempaa käsittelyä varten osiksi Rancken'in valituskirjelmässään esittämistä syistä, osiksi senaattorin, esittelijäsihteeri de la Chapellen lisähuomautuksella, ettei hovioikeus ollut tutkinut, oliko kirjan sisällys, niinkuin oli väitetty, rikollinen vai eikö. Samainen esittelijäsihteeri—johon muut mielipiteensä lausuneet senaattorit yhtyivät—ei katsonut olevansa velvollinen suoraapäätä tästä seikasta lausuntoa antamaan, vaan piti oikeana kumota hovioikeuden valituksenalaisen päätöksen, mikäli se koski Juteinin väitettyä rikollisuutta, ja tässä kohden palauttaa asian hovioikeuteen, jonka ilmotuksen saatua taas tulisi sitä käsitellä ja sanotussa suhteessa lain ja asianlaadun mukaisesti uudelleen antaa lausuntonsa. Saman vuoden kesäkuun 25 p:nä päivätyssä kirjeessä prokuraattori tekikin »ilmotuksen» hovioikeudelle senaatin päätöksestä ja pyysi samalla presidenttiä ja hovioikeutta uudelleen ryhtymään kiireellisiin toimenpiteihin jutussa sekä, sittekun lopullinen päätös asiassa oli tehty, lähettämään hänelle siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen.

Turun hovioikeuden uuden käsittelyn tulos ilmenee sen päätöksestä syyskuun 18 p:ltä 1830. Sen mukaan ei hovioikeus ollut havainnut Juteinin kirjottamien ja edellä mainittuun kirjaan sisältyvien esityksien, jotka koskivat uskontoa ja kristinopin kappaleita, olleen sen luontoisia, että Juteini niiden takia olisi tehnyt itsensä edesvastaukseen vikapääksi, jonka vuoksi hovioikeus kumosi kämnerioikeuden päätöksen, mikäli se koski Juteinille vaadittua rangaistusta.

Tämän päätöksen lähetti prokuraattori kaksi päivää myöhemmin kirjeessä N:o 229 Krogerus'elle Viipuriin, jotta hän »laillisessa järjestyksessä valittaisi Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen»: valituskirjelmän saisi hän lähettää prokuraattorille jätettäväksi senaattiin. Nyt ei ollut valitusajan ennenaikaisesta umpeenmenosta pelkoa; siksi kelpasikin Krogerus tekemään valituksen. Hän laati ja lähetti sen määräpaikkaan, mutta nähtävästi unohti hän lähettää sen mukana saamaansa hovioikeuden päätöstä, koska prokuraattori kirjeessä N:o 242 vähäistä jälkeenpäin vaati sitä häneltä, liitettäväksi valituskirjelmään, mikä prokuraattoriviraston toimesta sitten ajoissa jätettiinkin senaattiin.