»Joka järwi jäätä wailla kuwan andaa auringosta, waikka waan on auringoinen yksi aina ylähällä. Juuri näin nyt Jumalansa kuwailewat uskokunnat kukin sielussa sulassa.[205]
Vakavan totuuden sanoo seuraava:
»Kuningas on kungin turva, kukin turwa Kuningaalle waldakunnassa wapaassa.»
Lystikkäällä tavalla ilmottaa seuraava Runon Tähde totuuden:
»Hyvä lapsi lauhkeaugin neuwon älyää äkisti, waan ei paha pauhatengan, jos ei paita pamahtele.».[206]
Vieläkin yhden sukkelanlaisen esitämme lukijalle. Se pilkkaa kirjailijain tapaa esipuheessa puolustaa, jopa miltei kiittääkin omaa teostaan:
»Kerskaten ja kehumalla esipuhe ensin tehty kiitokseksi kirjaiselle muistuttaapi kuinga kukko siiwin suotta paukutellen, kaaristellen kaulahansa laulunsa on laskewainen warsin vanhalla tavalla.»
Loppusoinnullisista otettakoon tähän vain seuraava lyhyt »Tähde»
»Miehien kilwalla käänellen (!) muldaa pellolda perivät kallista kuldaa.».[207]
Mainitsimme jo edellä, että Juteini v. 1844 vielä julkaisi 22 numeroa puolenarkin kokoisia, siis hyvin pieniä 8-taitteisia kirjasia, joita nähtävästi oli tarkotus myydä kuljeskelevien kirjasten kauppaajain kautta, samalla tavoin kuin arkkiveisujakin. Näihin hän painatti ennen julkaisemiaan runoja, lauluja tai virsiä sekä johonkuhun proosakappaleitakin Tutkinnon Aineistaan (N:o 17) ja kokoilemiaan »Seka-Sanomia» (N:o 18). Mutta näkyypä tuo vanhus vielä saaneen aikaan uusiakin runotuotteita, niinkuin näissä vihkosissa osottavat sellaiset kuin esim. kaunis virsi »Kuolemattomuus», eläinsuojelusta tarkottavat runot »Jäniksen valitus syksyllä», »Hewoisen huokaus Luojalle», »Kannustajat» ynnä joku muu. Todisteena siitä, että Juteini vielä näin vanhana verraten kaunista saattoi luoda, esitämme tässä äskenmainitun virren: