»Kansa-kunnat kaukaisetkin.»
»Leipsin laajan laitumella joukot jalot juondehissa.» »Koska kukin kansa-kunda.»
(Ter!) »Näin nyt näändyi Napoleon.»
»Kätki kannella kalatkin, koski kasvoin, kylmäs kynttä.»
»Sekä suuri Saksan sota.»
»Kerran kohen koto-kieltä.»
»Moitin minä maani miestä.»
»Saa se siellä selvän muodon». j.n.e.
Esitetyt säkeet riittäkööt todistamaan äskeisen huomautuksemme todenperäisyyttä. Kun lukija runoa lukiessa tapaa tällaisia säkeitä, vetää liikanainen alkusointu hänen huomionsa puoleensa, niin että sisällys jää sivuasiaksi, joka tietenkään ei ole ollut runoilijan tarkotus.
Mikä myöskin vaikuttanee, ett'ei Juteinin runo aina ole niin nautittavaa, kuin kansanruno on, on se, ett'ei hän ole runoillessaan käyttänyt »runojen kieltä», joka johonkin määrin eroaa kirjakielestä.