AGRICOLA (Hapuillen istumaan Simon jättämälle paikalle.) Sydämestä olkoon se hänelle suotu.
SIMO (Kädessään palava kynttilä, astuu hymyillen huoneeseen.) Ex oriente lux! (Pistää kynttilän jalkaan.)
TEITTI. Sano paremminkin: Ex Agricola lux! Muuten tuo loiste sinun naamataulullasi ennustaa nähdäkseni muutakin hyvää.
SIMO. He, he! Eipä tiedä. Onhan nyt pyhäinmiesten aatto.
GERTRUD (Pyylevä, keski-ikäinen nainen, päässään myssy ja edessä valkoinen esiliina, astuu huoneeseen, kädessään tarjotin, jolla on höyryävä keittokulho ynnä vati, ja sillä kolme leipäviipaletta ja lusikat.) Kas niin, saatte kiittää onneanne, että meillä tänään soppa valmistui tavallista myöhemmin, sillä olimme koko perhe iltamessussa. (Asettelee ruoka-astioita pöydälle.)
TEITTI. Messussa? Luulenpa, että teissä, muoriseni, on vielä jälellä koko joukko paavillista hapatusta, niin wittenbergiläinen kuin olettekin.
GERTRUD. Messussa tai iltajumalanpalveluksessa, se on minusta samantekevää. (Kaikki kolme käyvät ahnaasti leivän ja sopan kimppuun.) Ha, ha, näyttääpä että olette hiukan paastonneet, ja se on myöskin paavilaisuutta, tiedän mä.
TEITTI (Suu täynnä ruokaa.) Muori, muori, tehän ette näy tuntevan edes Martti-tohtorin kirjoittamaa katekismusta, jossa sanotaan, että paastota ja ruumiillisesti itsensä valmistaa on hyvä tapa, mutta messusta siellä ei mainita sanaakaan.
GERTRUD (Seisten sivumpana oikealla, kädet puuskassa.) Hi, hi, on iloista tietää, että meidän vuokralaisemme elävät niin joka suhteessa katekismuksen jälkeen. Minun nuoruudessani ei katekismuksista tiedetty mitään.
TEITTI. Siltipä teihin onkin paavillinen hapatus niin kovin juurtunut. Tunnustakaahan pois, ettekö silloin nuoruudessanne silloin tällöin turvautunut annekauppiaihinkin, kuitataksenne pieniä ylitsekäymisiä esimerkiksi lemmenasioissa?