AGRICOLA (Ottaa hanhenkynän pöydältä ja sillä sanoja osoitellen lukee edelleen, Simon siirtäessä hellävaroin kynttilää lähemmäs ja niistäessä siitä karren.) "Mutta nämä kaikki tapahduit, että se täytettäisin kuin sanottu oli prophetan kautta, joka sanoi: Sanokat Sionin tyttärelle, katso sinun kuningas tulee sinulle siviä, istuen aasintamman päällä ja ikeenalaisen aasinvarsan päällä."
TEITTI (Istahtaen pöydän taakse ja ymmällään silmäillen Agricolaa.)
Mutta … sinäkö sitä olet siihen kirjoittanut?
AGRICOLA. Niin. Ja — tiedättekö, veljet, minä olen päättänyt jatkaa tätä, kunnes meillä on koko raamattu suomenkielellä.
SIMO. Koko raamattu suomenkielellä!
TEITTI. Mutta miten … mistä se on sinun mieleesi tullut, taikka … miten sinä olet ensinnäkin alkuun päässyt?
AGRICOLA. Se tapahtui viime kesänä. Kun minä eräänä iltana luin tohtori Lutherin valmistamaa saksankielistä raamattua, tuli äkkiä mieleeni, että miksi emme me suomalaisetkin voisi saada raamattua omalle kielellemme. Ensinnä se tuntui aivan mahdottomalta, mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Minä päätin edes koettaa. Mietin ensin lukiessani, mitenkä sen tulisi suomenkielellä kuulua. Minä etsin ja hapuilin suomalaisia sanoja ja kun sain ensimmäisen lauseen koossa pysymään, tuli minulle kova kiiru saada se myöskin kirjoitetuksi. Ja kun se oli paperilla, en tahtonut aluksi uskoa silmiäni, ja minut valtasi niin eriskummallinen tunne, aivankuin olisi pitänyt samalla kertaa itkeä ja nauraa.
SIMO. Samoin oli minun laitani, kuunnellessani kun sinä luit.
TEITTI. Kyllähän minäkin olen aina kirjoja käsitellessäni ajatellut sisällystä jollakin tavoin omakielisesti, mutta että se voisi olla kirjoitettukin suomeksi, se ei ole mieleenikään juolahtanut.
AGRICOLA. Saatuani muutamia lauseita paperille, valtasi minut sellainen innostus, melkein kuin kuume, että minun täytyi yötkin istua työn ääressä. Siten käänsin minä kielellemme yhtä painoa koko Matheuksen evankeliumin ja kappaleen Markusta lisäksi. Minä olen asiasta kirjoittanut jo kuninkaallekin. Vasta saadessani hänen vastauksensa aijoin asian teille ilmaista. Mutta tein sen kuitenkin jo nyt, tämän juhlaillan kunniaksi.
TEITTI. Ja sillä valmistit sinä meille totisesti oikean juhlahetken.
Muuten — sinä aijot sen tietysti saada painetuksikin?