ANNA. Lähemmäs kymmenen tuhatta.
ROUVA HALLMAN. Kymmenen tuhatta! Hyvä Jumala! Ja mitä sanoo siitä
Kaarlokin?
ANNA. Kaarlo? Mutta mitä tämä asia hänelle kuuluu? Eikähän Kaarlo sitäpaitsi tiedä mitään koko talletuksesta.
ROUVA HALLMAN. Hän tietää.
ANNA. Kuinka? Olisitteko te, mamma —
ROUVA HALLMAN. Niin, tulin siitä kerran hänelle maininneeksi.
ANNA (kiihtyen). Mutta mitä varten, mamma?
ROUVA HALLMAN. No niin, kuinka siihen nyt puhe lienee johtunut.
ANNA. Mutta teillä oli, mamma, siinä takana joku tarkoitus.
ROUVA HALLMAN. Kun asian Kaarlolle ilmoitin?