ANNA (säpsähtäen ja nousten). Kas, sinäkö — milloin sinä siihen ilmestyit?
HERRA EKMAN. Onko posti tuonut minulle mitään hyvää?
ANNA. Ai todellakin! Apteekin postiahan ei olekaan vielä haettu.
(Ottaa hyllyltä tukun sanomalehtiä ja kirjeitä, ojentaen ne herra Ekmanille).
HERRA EKMAN. Enkö saa tulla sisälle hetkiseksi istahtamaan?
ANNA. Tietysti, kuinka sitä kysytkään.
(Avaa oven, herra Ekman, siroon kesäpukuun huolellisesti puettuna, astuu sisään, toisessa kädessään päivän posti, toisessa kävelykeppi ja hattu. Annaa tervehdittyään istuutuu hän toiseen nojatuoliin, asettaen hattunsa ja postin pöydälle. Anna istuutuu häntä vastapäätä.).
HERRA EKMAN (Annaa tarkastellen). Sinä olet tänään niin kovin vakava,
Anna. Ja äitisi — hän tuli tuolla juuri vastaani — näytti itkeneeltä.
Onko tapahtunut jotakin ikävää? Ja kuinka pappa voi?
ANNA. En minä ainakaan mitään tiedä — ja pappakin on tavallisessa voinnissa.
HERRA EKMAN. Entäs — veljesi? Onko hänestä mitään kuulunut?