ANNA. Ei hänestäkään — oikeastaan mitään uutta.
HERRA EKMAN. Hm!
ANNA. Mitä "hm"?
HERRA EKMAN. Niin vain — että veljesi asiat eivät taida olla oikealla tolallaan.
ANNA. Kiusaako se sinua kovinkin?
HERRA EKMAN. Kuinka sitä kysytkään! Onhan hän tuleva lankoni — ja sitä paitsi —
ANNA. Ai, sinä olet sitä paitsi hänen takaajansa. Sitä en muistanutkaan, suo anteeksi. Sinulla on siis kylläkin syytä olla huolissasi veljestäni.
HERRA EKMAN. Sinä olet muuttunut omituisen pisteliääksi ja ärtyisäksi.
(Murtaa vasta saaduista kirjeistä päällimmäisen auki ja lukee, viskaten sen jälkeen hermostuneesti kirjeen pöydälle).
ANNA. Oliko siinä jotakin ikävää?