HERRA EKMAN (äkäisesti). Oli tuoreita uutisia sinun herra veljestäsi!
ANNA (säpsähtäen). Mitä! Mitä hänestä?
HERRA EKMAN. Sitä vain, että hän on lyönyt korkojen maksamisen laimin ja nyt sanoo pankki tuossa (kirjettä osoittaen). lainan irti.
ANNA. Hyvä Jumala! Ja kuinka suuri se laina olikaan?
HERRA EKMAN. Kymmenentuhatta. Takaajia on vain kaksi, joten minun on suoritettava puolet siitä summasta. — Mistä minä nyt kädenkäänteessä kaappaan viisi tuhatta?
ANNA. Mutta eikö asiaa muuten voi järjestää? Eikö pankki suostuisi antamaan lainan olla ennallaan, jos korot nyt heti suoritettaisiin?
HERRA EKMAN. Mitä se hyödyttäisi? Meidän takaajain maksettavaksihan se velka lopulta kuitenkin tulee.
ANNA. Oletko sinä siitä niin varma?
HERRA EKMAN. Hm! Olen jo aikoja sitten kuullut, että veljesi hurjastelee Helsingissä, vaikken ole tahtonut asiasta puhua, varsinkaan isäsi vuoksi.
(Äänettömyys.).