ANNA. Niin, hän hurjailee. Hän on suoraan sanoen hunningolla.
HERRA EKMAN (puolittain itsekseen). Minun tuleva lankomieheni, hm!
ANNA. Kaarlo, sinä olet hyvin harkitseva mies, mutta eräässä asiassa sinä kieltämättä olet menetellyt kevytmielisesti,
HERRA EKMAN. Missä niin?
ANNA. Kihlautuessasi minun kanssani ja siten saamalla koko haaksirikkoisen Hallmanin perheen niskoillesi.
HERRA EKMAN (kohauttaa mitään puhumatta olkapäitään).
ANNA. Mutta tuosta takaussummasta — (vaikenee äkkiä ja miettii).
HERRA EKMAN. Mitä takaussummasta?
ANNA. Niin, tuli vain mieleeni, että maksaisin niin mielelläni tuon velan jos kykenisin.
HERRA EKMAN. Sinä?