ANNA. Niin, jos kykenisin. Mutta olenhan typötyhjä, kuten tiedät.
HERRA EKMAN. Hm!
ANNA. Oikeastaan minulla oli aikaisemmin pienoinen pankkitalletus, mutta minun on täytynyt se uhrata poloisen veljeni hyväksi.
HERRA EKMAN. Mitä! Koko kahdenkymmenen tuhannen talletusko?
ANNA. Ahaa, sinä siis tiesit sen!
HERRA EKMAN (hämillään). Niin — etkös sinä itse siitä kerran maininnut?
ANNA. Olenpa tainnut mainita.
(Pitkä äänettömyys.).
HERRA EKMAN. Harmillinen juttu!
ANNA. Tuoko kahdenkymmenen tuhannen markan juttu?