HERRA EKMAN (kiusaantuneena). Kuinka sinä —! Tietysti minä tuota velan irtisanomista tarkoitin.
ANNA. Niin, se on kylläkin kiusallista, mutta (viivytellen). asialla on toinenkin ja vielä kiusallisempi puoli.
HERRA EKMAN. Mitä sinä sillä tarkoitat?
ANNA. Sitä, että minun näissä oloissa on tultava sinun vaimoksesi.
HERRA EKMAN. On tultava?
ANNA (puhkeaa äkkiä hillittömään itkuun).
HERRA EKMAN (hätääntyneenä). Mitä, mitä nyt?
ANNA (nyyhkyttäen). Sanoin sinun menetelleen kevytmielisesti kihlautuessasi minun kanssani, mutta minä itse olen ollut vieläkin kevytmielisempi — antautuessani sinulle rajattomasti.
HERRA EKMAN. Mitä — olisiko siitä seurauksia odotettavissa?
ANNA. Minä pelkään niin.