(Hyvästelee ja poistuu vasemmalle).
HERRA HALLMAN. Onko mamma käynyt täällä?
ANNA. Kyllä, mutta hän lähti pappilassa käymään. Istukaa, pappa, niin menemme yhtä matkaa kotiin. (Kelloon silmäten) Postitunti on kohta lopussa.
HERRA HALLMAN (istuutuen). Mutta eikö Reinolta ole tullut kirjettä? Olen odottanut sitä niin kiihkeästi ja kun ei mammaa heti kuulunut kotiin, en malttanut enää, vaan lähdin itse tänne.
ANNA (viivytellen). Kyllä — täällä on papalle kirje Reinolta.
(Ojentaa kirjeen isälleen).
HERRA HALLMAN. Sakset, Anna! Tiedäthän, etten koskaan repimällä avaa mitättömämpiäkään kirjeitä, saati tällaista.
(Anna ojentaa hänelle sakset; leikattuaan kirjeen auki pistää
herra Hallman silmälasit nenälleen ja syventyy lukemaan).
ANNA (istahtaa postipöydän taakse, josta hän työskennellessään levottomasti tarkastelee isäänsä.).
HERRA HALLMAN (lopettaa kirjeen ja sovittaa sitä takaisin kuoreen). Hm! Harvoinhan täällä mikään käy toiveiden ja laskujen mukaan. Siksipä täytyy ihmisellä olla kärsivällisyyttä loppumaton varasto.