HERRA HALLMAN (Annan tukkaa silittäen). Sen me varmasti teemme. Hiukan vain kärsivällisyyttä vielä!
ESIRIPPU.
KOLMAS NÄYTÖS.
Näyttämö sama kuin ensi näytöksessä. Sohvapöydälle on ilmestynyt vastapuhjennut valkoinen ruusu pienessä, punaiseen harsopaperiin verhotussa kukka-astiassa. Ikkuna auki, samoin vasemmalle johtavat ovet. Oikeanpuoleinen ovi raollaan.
Esiripun noustua pysyy näyttämö hetken aikaa tyhjänä.
ANNA (tulee etehisestä kädessään sanomalehtiä ja isokokoinen kirje). Kylläpä täällä on hiljaista. Kuulee melkein päivänsäteiden laulavan. (Laskee postin pöydälle, menee oikeanpuoleiselle ovelle ja kurkistaa sisään, minkä jälkeen hän varovasti sulkee oven). Sepä ihmeellistä, että pappa keskipäivällä nukkuu. Ja hymyilee nukkuessaan niin onnellisena. Näkee varmaankin tehtaasta unta. (Ruokasalin ovelle ilmestyy Sohvi) Kas, onhan täällä muitakin ihmisiä. Luulin tullessani, että talo on typötyhjä. Entäs mamma? Onko hän mennyt kirkkoon?
SOHVI. Kyllä, mutta kohta kai ne sieltä tulevat.
ANNA (huomaa ruusun pöydällä ja nostaa sen eteensä tunnustellen sen tuoksua.). Mistä tämä on ilmestynyt?
SOHVI. Se on neidin onnenruusu.
ANNA. Mitä Sohvi nyt oikein tarkoittaa?