ANNA. Mutta nyt Sohvi laskettelee omiansa!
SOHVI. E-i! Minä heräsinkin vielä siihen, kun vene kaatui ja apteekkari parkasi niin surkeasti.
ANNA. No hukuimmeko me?
SOHVI. Sitä en ehtinyt nähdä, kun samassa heräsin.
ANNA. Sohvi varmaankin näki, kun me viime kerran olimme järvellä ja siitä on nyt unimatti saanut aiheen.
SOHVI. Näin kyllä keittiön ikkunasta ja näin senkin, kun neiti keikutti venettä.
ANNA. Mutta sitähän Sohvi ei voinut nähdä, että minä keikutin.
SOHVI. No jos en juuri nähnyt, niin arvasin.
ANNA. Miksei apteekkari yhtä hyvin olisi saattanut keikuttaa?
SOHVI. Eihän nyt toki apteekkarilla juolahtaisi mieleenkään semmoista tehdä. Ei, kyllä se oli neidin kujeita.