ANNA. Niin.
ROUVA HALLMAN. Kirkossa saatoin minä sen hetkeksi unhottaa, mutta kohta ulos tultuani oli se taas kimpussani. — Tuliko postissa mitään uutta?
ANNA. Ei mitään, ellei sanomalehdissä jotakin ole. En ole ehtinyt niitä vielä läpi silmätä.
ROUVA HALLMAN. Mitäpä niissä.
ANNA. Patenttiuutinen.
ROUVA HALLMAN. Hm. (Ottaen sanomalehtien joukosta kirjeen) Kenellekäs tämä on? Papalleko?
ANNA (ottaen kirjeen äidiltään). Ei, se on minulle. (Viivytellen) Siinä on Reinon velkakirja.
ROUVA HALLMAN. Velkakirja? Sekö —
ANNA. — jonka korot hän on jättänyt maksamatta ja jonka pankki sanoi irti.
ANNA. Ei, vaan — minä.