ROUVA HALLMAN. Sinä! Kuinka, oletko sinä sen talletusjäännöksen uhrannut siihen?
ANNA. Olen. Kunniantuntoni ei sallinut, että vieraat ihmiset maksavat veljeni puolesta.
ROUVA HALLMAN. Ja tietääkö Kaarlo siitä vielä mitään?
ANNA. Ei minulla ainakaan ole ollut tilaisuutta sitä hänelle sanoa. Hänhän matkusti Helsinkiin kohta sen jälkeen kuin irtisanomisesta tuli ilmoitus.
ROUVA HALLMAN. Hän kuuluu tänä aamuna palanneen matkaltaan. Tiedätkö, että hän on ollut Helsingissä juuri tuon laina-asian takia?
ANNA. En. Paha vain, ettei hän ennen lähtöään siitä minulle mitään ilmoittanut. Olisi säästynyt turhista vaivoista. Sanoiko hän teille sen takia Helsinkiin menevänsä?
ROUVA HALLMAN. Ei, muilta minä olen sen kuullut.
ANNA. Muilta? Kuinka muilla voi siitä olla tietoa?
ROUVA HALLMAN. Herra ties kuinka! Liekö Kaarlo ennen lähtöään tullut jollekin maininneeksi ja niin se on suusta suuhun levinnyt. Kuka ne juorujen jäljet selvittää. Ja muuten ne kaikesta päättäen tietävät Reinon asioista paljon enemmän kuin me luulemmekaan. Minua ihan puistattaa ajatellessani, että joku ajattelematon tai pahansuopa menisi niistä papallekin kertomaan.
ANNA. Senhän me toki voimme estää, sillä onhan meistä jompikumpi aina papan seurassa.