ROUVA HALLMAN. Niin, niin, herra paratkoon. Ja nyt saamme siitä kaikin kolmin hedelmät korjata. (Kuivaa kyyneleensä ja nousee). Mutta täytyy käydä päivällispuuhiin ja lykätä nämä ikävyydet taas toistaiseksi syrjään.
ANNA (myös nousten). Mamma, levätkää te, minä huolehdin Sohvin kanssa päivällisestä.
ROUVA HALLMAN. Mutta entäs kirjeesi Reinolle?
ANNA. Minä ehdin sen kyllä päivällisenkin jälkeen.
ROUVA HALLMAN. No niin, minä lähden sitten ottamaan lavasta sallattia.
Se on pieni yllätys papalle, joka niin kovin pitää sallateista.
(Menevät yhdessä vasemmalle).
HERRA EKMAN (Tulee ulkoa ja yrittää oikealle, mutta palaa ja katsahtaa ruokasaliin). Hyvää päivää, Anna!
ANNA. Kas Kaarlo! Päivää! (Tulee saliin, yllään valkoinen talousesiliina ja tervehtii Herra Ekmania) Sinä olet ollut Helsingissä?
HERRA EKMAN. Niin, palasin tänä aamuna. Kai setä ja täti ovat kotona?
ANNA. Kyllä. Pappa valmistaa tuolla huoneessaan paria kirjettä. Tee hyvin ja istu.