— No aja sitte!
Kellotapulista, joka hyvin asutun lakeuden keskellä kohosi suorasärmäisenä ja korkeana, pidettiin tarkoin silmällä pappilan pihalla tapahtuvia lähtövalmistuksia. Soittajat olivat jo valmiiksi sylkeneet kämmeniinsä, tarttuneet äänetönnä odottavien kellojen siimoihin ja tukeneet jalkansa juureviin asennoihin. Pappilan puoleisen luukun ääressä tähystivät toiset ja hetken tultua ilmottivat:
— Nyt ne lähtivät!
Silloin riipasi ison kellon siimaa pitelevä soittaja olkainsa takaa. Tapuli heilahti ja narahteli, kello liikkui ensin äänetönnä kuin voimiaan tunnustellen ja päästi sitten kidastaan mahtavan: pom, pam! mikä kirkkotarhaan, maantielle ja kujasille kokoontuneelle kirkkoväelle ilmotti, että rovasti lähestyy Heikin ohjaaman Hipon vetämissä niloissaan. Ja kaikki kääntyivät katsomaan tielle samantapaisin tuntein kuin pikku valtion kansa vastaanottaessaan rakastamaansa hallitsijaa.
— Mutta eipä siellä Heikki olekaan ohjaksissa, — lausui joku luukun luona tähystävistä.
— Siipola näkyy olevan, — tiesi toinen.
— On tainnut Heikki taas ottaa tavallisen riihilomansa.
Samansuuntaisia huomioita tehtiin ja arveluita lausuttiin alhaalla kirkkoväenkin joukossa. Ja kaikki hymähtivät ymmärtävästi arvelulle, että Heikki on ottanut "loman".
Muutoin näki jo Hipon juoksusta ja rovastin asennostakin, että ohjaksia hoiti toinen mies kuin tavallista. Hipon kaula ei ollut niin sirosti kaaressa eivätkä jalat liikkuneet niin säännölliseen tahtiin kuin Heikin ajaessa, vaan oli sen kaikissa liikkeissä jotakin hieman äksyä ja töksähtelevää. Rovasti taasen ei istunut taapäin kenossa kuten tavallisesti, vaan äkeästi keppiinsä nojaten ja päiväpaisteessa välähtelevistä silmälaseista tuntui singahtelevan tuimia salamoita.
Ja kun Jumalanpalvelus alkoi, oli siinäkin kuin jotakin äksyä ja epäsointuista. Kanttorin ison virsikirjan hakaset tuntuivat auetessaan tavallista kiinteämmin ääntävän: nip, nap! kuin jostakin äkämystyneinä, ja jotakin kireää oli itse kanttorinkin muutoin kirkkaassa äänessä, kun hän virren alotti. Ja nopeammin kuin muulloin kohosi rovasti saarnatuolin kaksitoista astinta ylös sekä teki saarnassaan tavallista useampia ja kiivaampia partioretkiä viinan villitystä ja muita seurakuntaan juurtuneita paheita vastaan.