Myöhemmin illalla olen minä Vuoksen ja S:n kanssa telefoonikeskustelussa. Alakuloinen on meidänkin mielemme.
— Mitäs me nyt rupeamme odottamaan, kun vallankumous on ohi? — kysyy
S. äänessään humoristinen sävy.
Niin, ainahan meillä on ollut jotakin odotettavana. Joulun edellä levitti meidän suomalaisten keskuuteen Rubinstein, juutalainen miljoonamies ja gulashi, joka istuu kolmannessa kerroksessa, tiedon siitä, että Ruotsi julistaa pian sodan Venäjää vastaan. Sitä odotimme kiihkeästi parin viikon ajan, kunnes sekin toivo sammui siihen.
— Hm. Ehkä sittenkin odotamme vielä vallankumousta, — arvelen minä lopuksi. — Onhan olemassa varmoja merkkejä siitä, että sen täytyy tulla. Ehkä ovat vain lykänneet sen hiukan tuonnemmaksi. — — —
Näinä päivinä ilmestyy Jussi V:n entiseen koppiin uusi asukas. Pian saamme selville, että hänkin on suomalainen. Kävelyretkellä huomaan, että hän on varsin nuori herrasmies. Hän on jo perehtynyt Shpalernajan vankien telefoonijärjestelmään ja ennen pitkää pääsen minä yhteyteen hänen kanssaan. Hän on liikeapulainen H. Turusta sekä yksi niistä suomalaisista, jotka ovat jo pitemmän aikaa kulkeneet sotaoikeudessa. Se on juuri hän, joka aikaisemmin toverini mukana lähetti minulle kirjelappusen: "Terveisiä suomalaisilta sotaoikeudessa".
Myöskin Solovjovin entisestä kopista alkaa kaikua askelten ääni. Kohta on toverini torven ääressä naputtamassa. Mutta hänen kyselyihinsä: "Vyj kto?" ei tule mitään vastausta. Moneen kertaan uudistaa toverini kysymyksensä, mutta yläkerran uusi erakko ei edes pysähdy kuuntelemaan. Toverini kopistaa luudanvarrella kattoon. Sama tulos. Nyt kiipeää hän pöydälle ja koettaa välikaton läpi huudella. Keskeytymättä jatkaa yläkertalainen kävelyään.
— Entäpä se on suomalainen? — sanoo toverini. — Koettakaahan te!
Kiipeän pöydälle ja huutelen lämpöjohtotorven juuritse suomea. Ei mitään vastausta, ei edes hetkisen pysähdystä tuosta kirotusta kävelystä.
Kiukustuneena tarttuu toverini luutaan ja jyskyttää sen varrella kattoa. Toinen jatkaa kävelyään olympolaisen tyyneydellä. Nyt konttaa toverini makuulaverinsa alle ja huutelee siellä olevaan seinäventtiiliin. Avarat ilmaputket kulkevat väliseinien sisässä ja joka kopissa on lähellä lattiaa aukot. Niitäkin voi käyttää telefonoimiseen kerroksesta toiseen.
— Vyj kto? — huutelee toverini ja kun toinen ei keskeytä kävelyään, alkaa hän syytää suustaan mitä pahankurisimpia haukkumasanoja.