— Proviisori S. Nykaarlepyystä.
— Kuinka löysitte hänet?
Vuoksi kertoo, että kun hän on jo kauan ollut eri puolilla olevien naapuriensa yhteydessä, mutta ylhäältä, neljännestä kerroksesta, ei ole koskaan naputuksiin vastattu, vaikka sieltä pitkin päivää kaikuu miehen askeleet, päätti hän keinolla millä hyvänsä ottaa siitäkin eläjästä selvän. Niinpä kiipesi hän äsken pöydälle seisomaan ja huusi lämpöjohtotorven juuritse katon läpi: — Kto tam? Kuka siellä?
Ja katso, hänen pari kertaa toistettuaan saman kysymyksen sekä suomeksi että venäjäksi, kuului ylhäältä vastaus:
— He, suomalainen!
Kumpikin ilmotti nimensä ja pian oli tuttavuus heidän välillään rakennettu.
— Ettekö selittänyt hänelle telefoonikeinoamme?
— Kyllä, mutta ehkä hän ei uskalla avata. Koetanpa vielä kehottaa häntä.
Kuluu jokunen hetki, alhaalta alkaa kuulua veden loiskinaa ja pian sen jälkeen hieman arkaileva: — Halloo!
— Halloo, halloo! — vastaavat eri suunnilta minun ja Vuoksen äänet.