— Skora budjet revaljutsija — kohta tulee vallankumous, — on lause, jota me tästä puolin vuorotellen toistamme pitkin päivää ja koetamme sillä pitää mielialaamme vireillä. Tosin tuo lause ennen pitkää tylsistyy ja menettää kaiken voimansa, mutta siitä huolimatta kuullaan kopissamme tavan takaa, milloin teennäisen innostuneena huudahduksena milloin taas kuivana murahduksena:
— Skora budjet revaljutsija!
XIII
YHTÄ JA TOISTA TALVEN TULLEN.
Jyrkästi vastakkaiset ominaisuudet ovat Suomen kansan luonteessa ryhmittyneet hyvinkin lähekkäin. Tapaat synnynnäisesti hienon henkilön, jonka luonteessa on jotakin Suomen kesäyötä muistuttavaa, kosketukselle arkaa ja melkein kiusallisen herkkätuntoista, ja kohta hänen lähimmästä läheisyydestään löydät raakuudellaan säikyttävän ja sielunelämänsä rumuudella inhoa herättävän olion, joka näyttää olevan kemiallisesti puhdas niin sanotusta omastatunnosta sekä kokonaan siveellisten vaatimusten ulkopuolella.
Yleisimpänä, helpoimmin tunnettavana ja muodoltaan räikeimpänä tapaa tämän jälkimmäisen olennon kulkurijätkäin maailmassa. Ellei sinulla ennestään olisi varmaa mielikuvaa hänestä, niin sinun tarvitsee vain esim. rautatiellä matkustaessasi pistäytyä kolmannen luokan tupakkavaunuun. Siellä hänet varmasti tapaat, kun hän otsatukkansa takaa kyräten, paperossi suupielessä roikkuen, pelaa korttia kaverinsa kanssa, höystäen kanssapuhelua huudahduksilla, joista vähimmän rumia ovat sellaiset kuin: "Voi Jessusperkele!" "Jumal'aut'-saatana!"
Mutta vaikka häntä itseään et olisi nähnytkään, olet kuitenkin joutunut tutustumaan hänen sielunelämänsä ja ajatusmaailmansa ilmauksiin, joita hän rivojen kuvioiden ja lauselmain muodossa on jättänyt ei ainoastaan vankilakoppien sisäseinille, vaan miltei kaikkialle julkisten käymäläin seiniin, siltojen kaiteisiin, puistojen penkkeihin.
Tietysti on kaikilla, parhaimmillakin, kansoilla oma pohjasakkansa, mutta kuitenkin on minusta aina tuntunut, että muiden kansojen keskuudesta tuskin löytää niin raakaa olentoa kuin on suomalainen huligaani. Aivan samoinkuin suomenkielen kiroussanoja pidetään räikeämpinä kuin vastaavia sanoja missään muussa kielessä.
Oulun lääninvankilassa sain joka päivä kävelyllä ollessani läheltä nähdä tuollaisia kulkurijätkän tyyppejä. Varsinkin on elävänä painunut mieleeni yksi, joka kävellessään yhtä mittaa nosteli leveitä hartioitaan aivankuin niihin kasaantunut eläimellinen voima olisi synnyttänyt pakotusta ja jonka hammastarhasta yhtä menoa virtasi karmivain kirousten ja rivosanojen tulva. Sisäisellä rumuudellaan hän suorastaan terroriseerasi lähintä ympäristöään.
Niin visusti eristettyä elämää kuin Shpalernajassa saikin viettää, en kuitenkaan sielläkään säästynyt suomalaisen jätkän epämieluisilta kosketuksilta.