Toverini purskahtaa hillittömään nauruun ja kun siitä ei tahdo lainkaan loppua tulla, tarttuu se lopulta minuunkin. Liitämme tuohon mielikuvaan vuorotellen uuden lisäpiirteen ja nauramme sitten katketaksemme. Uni on kerrassaan kaikonnut ja puolelle yötä kestää tuota lapsellista ilonpitoa. Mutta vielä seuraavanakin päivänä huvittaa asia toveriani, joka juttelee sen telefoonitse venäläisille naapureillemme, jatkaen yöllistä nauruamme yhdessä heidän kanssaan. — — —
Toverini on hyvin tiedonhaluinen. Ne pari kirjaa, jotka hän joka maanantai saa vankilan kirjastosta, lukee hän yhteen menoon läpi. Onpa huvittavaa nähdä, millä luonnonlapsen välittömyydellä hän eläytyy esimerkiksi Gontsharovin romaaniin "Herra Oblomof". Hän nauraa hytisee ja huvittavimmissa kohdin suhahtaa tuon tuostakin hänen huuliltaan "Aj tshort!"
Mutta samalla mielenkiinnolla kuin romaaneja, lukee hän myöskin tieteellisiä teoksia, mikäli hän suinkin pystyy niitä käsittämään. Toisinaan innostun minäkin selvittämään hänelle jotakin luonnontieteellistä ongelmaa, ja on suorastaan liikuttavaa nähdä, millä hartaudella hän seuraa minun, kielellisesti usein varsin vajavaista esitystäni. Panemmepa yksinkertaisia kokeitakin toimeen. Soppa-astia täytetään puoleksi vedellä, vedenpinnalle panemme uiskentelemaan palamaan sytytetyn paperilaitteen ja sen yli asetamme suulleen teelasin. Kun tuli hetken kuluttua sammuu, saa toverini tietää, että syynä siihen on hapen loppuminen lasista. Saman soppa-astian, veden ja teelusikan avulla saan minä hänelle selitetyksi kangastuksen syntymisen. Maapallon liikkeitä sekä siitä aiheutuvia vuorokauden ja vuodenaikojen vaihteluita esittäessäni palvelee talvilakkini maapallona.
— Kak intjeresna! — huudahtelee hän esitystäni seuratessaan.
Hän osaa neljä laskutapaa kokonaisilla luvuilla ja yksinkertaisempia laskutehtäviä on hän hyvin halukas suorittamaan. Kun annan hänen tehtäväkseen esimerkiksi laskea, kuinka monta sekuntia on vuodessa, kertoo hän hikipäässä ja täyttää suurilla numeroillaan kaikki käytettävissämme olevat käärepaperien palaset.
Kun minä vankilan kirjastosta rupean saamaan saksankielisiä teoksia, osottautuu hän yhtä innokkaaksi opettelemaan saksaa kuin ensi alussa suomea. Mutta siinä aineessa en minä ole yhtä innokas opettaja, häneltä kun kokonaan puuttuvat kieliopillisten käsitteiden alkeetkin. Niinpä minun haluttomuuteni saapi hänen innostuksensa jäähtymään jo alkuunsa.
Hänen käsityskykynsä ja älynsä on harvinaisen notkea. Varsin vajanaisiin alkutietoihinsa katsoen kykenee hän ihmeteltävän helposti käsittämään aika monimutkaisiakin asioita. Tulen usein mielessäni verranneeksi häntä samalla tiedonasteella olevaan suomalaiseen ja minun täytyy itsekseni myöntää, että siinä missä jälkimmäinen jäisi korvallistaan raapien, ajatukset pysähtyneinä eteensä tuijottamaan, seuraa hän vielä vilkkaasti mukana. Ja mitä tähän luontaisen älyn notkeuteen tulee, siinä ei toverini suinkaan ole mikään poikkeus kansalaisistaan, vaan kuuluu se aivan yleisesti venäläisen luonteen hyviin ominaisuuksiin.
Olisi silti väärin sanoa, että venäläinen yleensä olisi lahjakkaampi kuin esimerkiksi suomalainen. Sillä lahjakkaisuuteen kuuluu myöskin kestävyys, jo saavutetun säilyttämis- ja edelleen kehittämiskyky, ja se ominaisuus puuttuu venäläisestä luonteesta mitä suurimmassa määrin. Venäläisen henkinen luuranko on heikko ja hauras.
Kuinka suuresti muuten liiotellaankaan tuota venäläistä lahjakkuutta! "Lahjakas Venäjän kansa", sehän on viime vuosikymmeninä muuttunut melkein seisovaksi sananparreksi kaikkialla Euroopassa. Huolimatta siitä, että Venäjän kansan lahjakkuuden näytteet vielä toistaiseksi ovat tuiki vähäiset — nimittäin jos kysytään positiivisempia ja kouraantuntuvampia näytteitä kuin pelkkä seurustelun vilkkaus ja käsityskyvyn notkeus.
Vielä enemmän kuin muut, liiottelevat venäläiset itse omaa lahjakkuuttaan. Eiväthän heidän kirjallisuudessaan ole niinkään harvinaisia viittailut siihen, että Venäjän kansa on kutsuttu henkisesti uudistamaan maailmaa. On liian uskallettua sanoa sitä pelkästään otaksuttujen, vielä kätkössään uinuvien lahjojen perusteella, samalla kuin Venäjä kaikinpuolisessa viljelyksessään on noin sata vuotta muusta Euroopasta jälellä, kuten yleisesti myönnetään.