"Ettäkös tee ymmärrä, että teittien on turha rimpuilla vastaan, kun kansa vaatii!"
Roskaväen piirittäessä pörssitaloon suljettua Helsingin valtuustoa kirkui otsatukkansa suojasta yllä olevat sanat kokoussalin ovelle ilmestynyt leveälahkeinen "sakilaisjolppi". Sekä nuo sanat, että se tilaisuus, missä ne lausuttiin, ovat minusta erinomaisen tunnusmerkilliset maamme julkiselle elämälle kesällä 1917.
Kuin katkelmia pahasta painajaisunesta on tajuntaan painunut vain erinäisiä kohtauksia siitä monikirjavasta näytelmästä, joka mainitun kesän kuluessa maassamme näyteltiin. Päivän tunnussanana aito itämainen svaboda (= täydellinen anarkia ja roskaväen mielivalta); kohtuuton ja väkivaltainen lakko toisensa jälkeen; tavarissi-kiemailua, ryssänpistimiä, tökötinhajua ja pimeitä kotitarkastuksia vangitsemisineen; voimellakoita, jolloin Valion puolikypsiä juustoja kierii pitkin katukiviä ja kirkuvat suutarin Martat esikaupungeista huitovat ruskean laihoilla nyrkeillään kuin pesukurikoilla; sikahumalaa kohti nopeasti kehittyvää kansanvallan (oikeammin: roskaväen vallan) juopumusta; huippuunsa kohonnutta siltasaarelaisröyhkeyttä ja seitsenkertaisesti kuumennettujen pätsien voimalla huumaansa lietsovat sosialistilehdet ainoina tietojen tuojina, kun latojain lakkoillessa sakilaiset ja "flottarit" piirittivät porvarislehtien toimistoja. Ummehtuneeseen ilmaan ei kajahda mitään vapauttavaa sanaa ja näkyviin ei kohoa yhtään persoonallisuutta, ainoastaan hikinaamaisia ja suurisuisia demagoogeja, joita kansainvälisellä aaterihkamalla lastattuina kuin täyteen puhalletut rakot vilahtelee silmäin ohi ihan loppumattomiin; raskaasti ähkyen nyhjyttelevät kesäisten salojen halki ränsistyneet junat, joiden vaunut pitkin penkkejä, käytäviä, hyllyjä ja patjoja venyvistä ryssänsoltuista ovat kuin lieroilla täytettyjä jättiläisrasioita; niin, koko maa on kuin ääretön tanssilava, jonka palkit notkuvat anarkia-polkan jyskeestä. Ja tämän monikirjavan näyttämön taustassa loistaa Valpas-Hännisen kalvakka naamataulu, tuon sameiden vesien mestarikalastajan, jota voi negatiivisessa mielessä katsoa Suomen kansan tähän saakka merkillisimmäksi rotupsykoloogiseksi tuotteeksi; hän hymyilee tyytyväisenä ja tekee kylmiä laskelmiaan, pidellen tottuneessa regissöörin kädessään niitä näkymättömiä lankoja, joiden tempaisuja totellen rahvaanvallan markkinakentällä tekevät temppujaan Tokoi, Manner, Sirola y.m. nimillä tunnetut lukuisat marionetit.
Entä vakava ja lainkuuliainen osa väestöstä, ja sehän on kuitenkin enemmistönä maassa? Niin, se huokailee kuin kahleisiin lyötynä, läpi tuskastuneena tähyillen joka suunnalle: mistä tulisi pelastus, mistä vapauttava sana ja mistä se myrskynpuuska, joka kirvottaisi poveen pakahtuvan siveellisen vihan ja saisi liikkeelle ne raskaat, voimat, jotka edustavat tämän maan oikeata, todellista kansantahtoa, kansaa kokonaisuudessaan eikä mitään joukkohulluuden riivaamaa erikoista luokkaa. Mutta ei, helteisellä taivaalla ei näy pienintäkään pelastusta lupaavaa pilvenhattaraa, päivästä päivään pysyy ilma hikisen painostavana ja häiriintymättä saa kansan edesvastuuttomin aines jatkaa svaboda-orgioitaan.
Eduskunnan porvarillisen aineksen ja hallituksen yritykset järjestysvallan luomiseksi tyrehtyvät siltasaarelaisten tömistykseen ja raivokkaihin alashuutoihin, joita toverillisesti säestää pistinten kilinä ryssänkasarmeista. Puhutaan, kirjoitetaan, jauhetaan, mutta mitään ei saada aikaan. Viikko viikolta jatkuu hikistä paikallaan seisontaa ja yhä vaivautuneempi ilme syöpyy lakia ja järjestystä rakastavain kansalaisten kasvoille.
Tämän avuttoman tilanteen vallitessa ryhdytään niiden alotteesta, jotka näinä isänmaamme etsikkohetkinä koettavat viimeiseen saakka olla toimessa, puuhaamaan järjestys- ja suojelusvaltaa yksityistä tietä. Saapuu tietoja, että Etelä-Pohjanmaalla on palokuntain nimellä perustettu järjestöjä, joihin on liittynyt lukuisasti miehiä ja jotka ahkerasti pitävät sotilaallisia harjotuksia.
Päätämme panna sellaisen pystyyn kotipitäjässänikin. Mutta perustavaan kokoukseen eräänä alkuelokuisena iltana on saapunut harmillisen vähän miehiä. Ja sitten kokouksen meno: jaarittelua ja sinne tänne jahnaamista eikä kohottavasta innostuksesta pienintä pihaustakaan. Muuan jästipääisäntä, jonka puoluekarsina on jossain siellä maalaisliiton ja sosialismin rajamailla, tahkoaa vastaan kuin raskas myllynkivi, samalla kuin eräät nuorisoseura-idealistit uhkaavat koko asian hukuttaa aatehelyjä vilisevään sanatulvaansa.
— Paitsi ryssien varalta voi tällainen palokunta muutenkin järjestysvaltana käydä tarpeelliseksi, — koettaa eräs meistä puuhan alkupanijoista auttaa asiaa jaloilleen. — Ajatelkaahan esimerkiksi sitä seikkaa, että kun pitäjässämme alkavat syksyllä rautatietyöt, niin silloin kulkeupi paikkakunnalle varmastikin kaikenlaisia hulikaaneja, viinatrokareita ja korttihuijareita, jotka nykyisen elintarvepulan vallitessa voivat aikaan saada mitä vallattomuuksia hyvänsä.
Näiden sanojen johdosta lähtee huoneesta joukko työväentalolaisia, jotka epäluuloisina ja kyräten ovat istuneet oven suussa.
— Vai rautatietyömiehiä täällä aiotaan ruveta lahtaamaan! — kuuluu seläntaitse karkea ääni, samalla kuin ovi rämähtää menijäin jälestä vihaisesti kiinni.