Kokoukseen oli vartavasten kutsuttu sosialistejakin ja asia oli alustettu sovinnollisessa ja yhdistävässä hengessä sekä koetettu terottaa sen tarkotuksena olevan kaikkien kansanluokkien, koko isänmaan yhteisen edun. Saatiin siis jälleen nähdä että Siltasaarelta hallittujen sosialistiemme kanssa oli mahdoton yrittää minkäänlaista yhteistyötä. Sosialistilehtien paloartikkelit porvarien lahtarikaarteista olivat jo ehtineet tehdä vaikutuksensa.
Kun menivät, niin menkööt, onhan meitä "porvareitakin" pitäjässä mitä yhden palokunnan perustamiseen tarvitaan. Pannaan siis sanamyllyt uudestaan käyntiin, jauhetaan, jauhetaan ja lopuksi syntyy kuin syntyykin "palokunta". Valitaan päälliköt ja muut toimihenkilöt sekä päätetään panna harjotukset käyntiin. Tulos: seuraavaksi sunnuntaiksi määrättyihin harjotuksiin saapuvat ainoastaan päälliköt.
Alkuunsa nukahtavat "palokunnat" naapuripitäjissäkin, joissa erään toverin kanssa olen kierrellyt niitä perustelemassa. Mitäpäs tässä hätäiltäisiin, kun omia housuja ei kerran tuli uhkaa.
Eletään, torsotetaan päivästä toiseen ja tylsän odotuksen vallassa kuunnellaan svaboda-polkan jyskettä. Niin päästään marraskuuhun.
Puukko kurkulla on eduskunnalta kiristetty läpi kypsymätön reformi toisensa jälkeen. Nyt sitä on jälleen kiristettävä. Tosin siihen tällä kertaa ei ole edes syyn varjoakaan, mutta "kansa" on päästettävä taas uudemman kerran näyttämään mahtiaan (=venäläinen pistinvalta). On niin hiivatin lysti nöyryyttää ja kuranssata noita vietävän phörrväreitä. Niinpä pannaan taaskin "pyörät seisomaan", porvarislehtien suuhun työnnetään kapula ja maa vaivutetaan viikon mittaiseen pimeyteen, jonka suojissa ryssiltä saaduilla kivääreillä aseistetut sakilaislaumat ryhtyvät omalla tavallaan toteuttamaan veljeys-vapaus-tasa-arvo-oppeja.
Eletään siis jälleen suurlakossa. Junat eivät kule eikä saavu postia. Mielellään sulkisi "työväenneuvosto" täällä kotipitäjässänikin kauppapuodit sekä ottaisi telefoonin haltuunsa, mutta ei uskalla. Punaiset tuntevat täällä vanhalla talonpoikaisseudulla itsensä liian voimattomiksi.
Mutta toisin on naapuripitäjässä. Siellä on asutus vanhempaa ja osaksi rappeutuneempaa, sen halki kulkee rautatie ja siellä on kaksi sahaa. Nämä seikat ovat paikkakunnalle luoneet melkoisen jätkälistön. Sen ja samalla työväenyhdistyksen ydinjoukon muodostaa joukko täydellisiä roistoja, jotka elelevät kaikenlaisella petkutuksella ja huijauksilla. Tämän joukon henkinen isä ja johtaja on lihava ja irstas suutari (tietysti suutari!) Tossava, joka sota-aikana on gulashannut itselleen melkoisen omaisuuden. Muuten varsin tyypillinen sosialistipomo: sileänniljakas, moninaamainen, hillitty, mutta sitä vaikuttavampi, salakiihottaja, joka aina osaa luikerrella vapaaksi edesvastuusta, jos milloin hänen yllyttämänsä joukot ovat tihutöitä tehneet.
Sellaista väkeä ovat naapuripitäjän ihanneyhteiskunnan luojat ja sellainen heillä herra ja mestari. Hepä nyt suurlakkopimeydessä ryhtyvät pitäjää hallitsemaan: kaikki kaupat ja muut liikkeet kiinni, asemalle ja telefoonisentraaliin vahdit, etteivät porvarit pääse vastavallankumouksellisia juoniaan levittämään! Ja työväentalolla, joka kaikenlaisen rivouden, renttutanssien ja salajuonien pyhäkkönä kohoaa keskellä tiheintä kirkonkylää, istuu suutarigulashi Tossavan johdolla vallankumouksellinen työväenneuvosto, halliten pitäjää.
Mutta lakko päättyy, junat alkavat kulkea, sanomalehdet pääsevät pintehistä ja posti saapuu. Kaikkialla muualla on tuo aiheeton ja järjetön lakko lopussa, mutta ei naapuripitäjässä. Siellä ovat tossavaisten tahdosta puodit yhä kiinni ja telefooni sulkutilassa. "Kansa" naapurikunnassa näyttelee vallankumousta päivästä toiseen senkin jälkeen, kun muualla on jo palattu päiväjärjestykseen.
Jo suutahtavat viimeinkin kaikki kunnan kansalaiset. Miehiä, joukossa puoleksi vakaita körttiläisiä, kokoontuu satainen lauma. Kellä on luodikko tai muu metsästyspyssy, tempaa sen olalleen, toisten varustautuessa seipäillä. Kaksimiehisissä riveissä äänetönnä, vakaana ja päättäväisenä marssii tuo kunnioitettavan suureksi paisunut joukko "vallankumouksen näyttämölle".